Panimon pikku parannuksia

Aina ei voi vaan panna ja juoda (no höh), mutta onneksi sillä välin voi puuhailla muita juttuja, jotka edesauttavat tulevia panoja. Viime päivinä on tullut koottua oma varastohylly panimotarvikkeille, haalittua panotietoutta ja tehty muutama hankinta, jotka helpottavat pullotusprosessia.

En ole todellakaan mikään talousihme ja tavarani tuppaavat lojumaan hujan hajan ympäri kämppää kuin Peppi Pitkätossulla Huvikummussa. Niinpä panimotarvikkeenikin olivat alunperin isossa laatikossa kaikki sekaisin ja levällään ja osa keittiön laatikoissa ja siellä sun täällä. Aina sai olla etsimässä jotakin! Aiemmin tein oikeastaan pelkästään viinejä, joten tavaraakin oli huomattavasti vähemmän, mutta nyt kun minä ja aviomieheni hurahdimme yhtäaikaa tähän oluen valmistukseen, niin hommahan levisi käsiin samantien. Tavaraa ja pulloja oli ympäriinsä ja posti toi jatkuvasti lisää...
Nyt saatin sitten koottua tarvikkeille oma, vain panimolle pyhitetty varastohylly ja sinne kaikille työvaiheille omat laatikkonsa. Nyt on selkeetä ja tavarat löytyy helposti. Yes! Pulloja toki on erikseen vielä vintissä aika monta laatikkoa, kun on viineille, siidereille ja oluille omansa.

Muutama tarvikkeen hankin helpottamaan pullojen pesu- ja pullotusvaihetta. Eli nyt panimossa on pullojen desinfiointilaite, pullojen kuivausteline, automaattilappo ja siihen pullotusosa. Näistä lisää seuraavan käytön yhteydessä. Hankin myös kunnollisen lämpömittarin millä on helppo mitata mäskin ja vierteen lämpötila. 

Lisäksi ostin vain panimolle pyhitetyt puhdistus- ja desinfiointitarvikkeet. Omat harjat ja rätit, oman tiskiaineen ja Star Sun- desinfiointiainetta, jonka etu on se, ettei sitä tarvitse lainkaan huuhdella pois. Kuvassa oleva pullojen huuhteluosa kraanaan on jo iäisyyden vanha, mutta pirun näppärä vekotin!!

Luin kannesta kanteen Mika Laitisen (alias Maltaisen) ja Maria Markuksen kirjan Rakkaudella pantua. Selkeä ja helppolukuinen kivasti kirjoitettu kirja, jota voi suositella! Tällaiselle hiutalevaiheessa olevalle panijallekin helposti ymmärrettävää tekstiä, mutta vinkkejä jo hifistelyasteelle ehtineillekin. Kirjan sisältö ja viesti oli jotenkin suuresta tietomäärästä huolimatta aloittelijalle ilahduttava; jokainen voi tehdä juuri sellaista olutta kuin tykkää ja viis veisata tyylisuunnista tai reseptien orjallisesta noudattamisesta ja kukin valmistaa olutta ikään kuin omalla persoonallaan. Olut on aina tekijänsä näköinen. Laitteiston ei tarvitse olla kummoinen ja edullisellakin laitteistolla voi valmistaa laadukasta olutta kun tietyt asiat ovat hallinnassa.

Uskon vakaasti väittämään, mikä tässä kirjassa ja muissakin yhteyksissä on mainittu, että on kahdenlaisia kotioluen valmistajia; Toiset tekevät tunteella ja toiset tarkkuudella. Itse taidan kuulua tähän luovaan tunteella tekijöiden joukkoon.

Minulle kirjassa oli paljon uutta tietoa ja lisäksi hyviä linkki- ja kirjavinkkejä, mistä tietoa saa lisää. 

Kirjavinkkien perusteella laitoin kaksi uutta kirjaa tilaukseen. 

Lisäksi hankin kansion, jonne saan reseptit ja muistiinpanot järjestykseen pöydiltä lojumasta. Menee tovi ennen kuin tämä kansio on täynnä... Vai meneekö ehkä sittenkään? Pikkusormi on jo annettu.

Ensimmäinen olueni

Viimein pääsin itse asiaan, eli ensimmäisen olueni mäskäämiseen! Reseptinä minulla oli Tuopin ääressä-blogin "Maailman helpoin kotioluen valmistusohje", koska se kuulosti juurikin sellaiselta, mistä kannattaa aloittaa. Siinä kun on kirjattu tarveaineetkin selkeästi litroina, kiloina ja grammoina, eikä siis vaadi sen kummempaa laskemista tai tietojen syöttämistä laskentaohjelmaan. Tosin en ole vahvasti humaloitujen oluiden ystävä, joten reseptiä sovelsin siltä osin, että viimeisen kuivahumaloinnin (käymisen loppuvaiheessa) jätän tekemättä, muutenkin kun tuossa ohjeessa tuntuu tuota humalaa aika reippaasti olevan.

Kaikki (siis ihan kaikki) välineet, mitä käytin keittämisen jälkeen, steriloin Melkon desinfiointiaineella.

Tarveaineet ekaan omaan olueeseen. Tämmösiä paketteja on mukava noutaa.
Melkein jo maistaa kylmän huurteisen!

Täältä löytyy alkuperäinen ohje:
http://tuopinaaressa.blogspot.com/2017/11/maailman-helpoin-kotioluen-valmistusohje.html

Josta kirjoittelin itselleni palikkamallin:

Väännettynä rautalangasta

Maltaina minulla oli 3kg Ireks Pale Alea ja 300g Viking Cara Pilsiä. Humalana Crystal (US) yhteensä 75g ja hiivana Safale S-04.



Vaihe 1: Maltaiden rouhiminen

Tilasin maltaat kokonaisina, koska itselläni on maltaiden rouhin. Toistaiseksi tuo on käsipeli, mutta jonkinlaista moottorointia on jo suunnitteilla. Eipä tuon reilun kolmen kilon satsin rouhimseenkaan mennyt kuin ehkä noin 20 minuttia (ja samalla tuli tehtyä olkanivelten liikkuuvuusharjoitukset... ;) ), joten jatkossakin taidan tilata maltaat kokonaisina. Pikkuisenhan tuossa pöly ja rouhe lentää, joten väsäsin pikaisesti tuon "rattaan" päälle pahvisen suojan joka ohjaa mujun astiaan.

Vaihe 2:Mäskäys

Wikipedia kirjoittaa näin:

Mäskäys on oluenvalmistuksen vaihe, jossa idätetyistä jyvistä eli maltaista irrotetaan käymiskelpoiset sokerit lämpimän veden avulla. Yksinkertaisimmillaan mäskin lämpötila nostetaan tiettyyn pisteeseen, joka pidetään vakiona koko mäskäyksen ajan.

Lämmitin veden ohjeen mukaan ja laitoin mäskäyspussissa olevan mallasrouheen veteen (jolloin samantien totesin, että olisi ollut ehkä viisaampaa ripotella maltaat samalla sekoittaen klimppien ehkäisemiseksi, mutta menihän se noinkin...). Siinä sitten annoin mäskäimen hoitaa tehtäväänsä ja välillä velliä sekoittelin. Ohjeissa on annettu todella tarkkoja lämpötiloja, joita kyllä tällä mäskäimellä on mahdoton toteuttaa, sillä lämpötilasäädöt ovat viiden asteen välein ja termostaatti toimii kuin mikro, eli lämmittää tiettyyn pisteeseen asti ja taas antaa jäähtyä. Mutta siinä se lämpötila sahasi 65-72 asteen välillä. Kommentoikaahan kokeneemmat panijat kuinka tarkaa tuo lämpötilan pysyminen ohjeen antamassa asteessa on ja kuinka vaikuttaa lopputulokseen! Mäskäysaika tässä ohjeessa oli yksi tunti.

Laitoin mallasrouheen  laitteeni siiviläpohjaiseen "sisäastiaan" mäskäyspussiin ja astian kuumaan veteen.
Olisi kannattanut ehkä mielummin ripotella maltaat pussiin samalla sekoittaen.

Vaihe 3: Siivilöinti ja huuhtominen

No niin, nyt oli siis mäskääminen suoritettu ja piti saada mäskistä talteen loppukin vierre, eli se ihana liemi, mallasmehu, josta olut käytetään. Omassa laitteessani on mäskiä varten valmiina sisäastia, jossa on siiviläpohja. Siivilöintivaiheessa pystyn siis vain nostamaan siiviläastian pusseineen keittoastian yläpuolelle telineeseen, jolloin vierre valuu suoraan astiaan. Tämä lienee tämän laitteen paras ominaisuus! Nostin siis mäskin valumaan ja huuhdoin siitä vielä sokerit ym. talteen valuttamalla sen läpi  pari litraa lämmintä vettä. (Kiehautin puoli vedenkeittimellistä vettä ja lisäsin kylmää loput). Lopuksi vielä painelin ja puristelin mäskiä mahdollisimman kuivaksi.

Nostin siiviläpohjaisen astian mäskäyspusseineen keittoastian päälle telineeseen,
jolloin loppuvierre valuu mäskistä keittoastiaan. Tässä mäski on myös helppo huuhdella.

Vaihe 4: Vierteen keittäminen

Nyt minulla oli tallessa vierre, jota aloin keittelemään. Keittämisen aikana vierre humaloidaan (ja mahodllisesti maustetaan myös muilla mausteilla). Keitettäessä vierre myös steriloituu ja siitä saadaan pois ei toivotut makuaineet. Keittäminen tulisi tapahtua ilman kantta, mikä estää virhemakujen muodostumista.

Säädin laitteen keittomoodiin, eli sataan asteeseen. Laite pitää lämpöä sadassa ja sitten taas antaa sen hetkittäin laskea muutaman asteen. Ohjeen mukaan ensimmäinen humalointi tehdään kun vaahtoaminen lakkaa. Joissain resepteissä neuvotaan keräämään vaahto pois, mutta minäen sitä tehnyt, kun sellaista ei erikseen mainittu.  Eli heti keiton alkuvaiheessa lisäsin 20g humalaa. Käytin Crystal (US)-pellettejä. Seuraava humalointi tehtiin tästä 45minuutin päästä, jolloin lisäsin 25g Crystalia. Tässä kohtaa olin totaalisesti unohtanut, että humalasukkiakin (pieni siiviläpussi, johon humalat ujutetaan) olisi ollut käytössä ja viskasin humalat sellaisenaan vierteeseen. Tuskin haittaa...

Tosen humaloinnin yhteydessä lisättiin myös spraymallas (kuivattu mallasuute). Tämä oli minulle täysin uusi tuote ja koska katsoin sen olevan hienoa jauhetta, ajattelin olevani kaukaa viisas ja laittaa sen lävikön läpi. Virhe! Jauhe oli kuin yliherkkää tomusokeria ja välittömästi kun siirsin lävikön höyryävän vierreastian päälle se ikään kuin suli pohjasta ja jämähti siivilään, joten loppupeleissä uitin koko siivilän vierteessä, josta aine kyllä onneksi hyvin liukeni. Tosiaan kun maistoin tuota sellaisenaan, oli se suussa sulavaa, kuin hattara tai tomusokeri. Ensi kerralla olen viisaampi! Vierrettä keitteli tämän jälkeen vielä 15min, minkä jälkeen lisäsin vielä 30g samaista humalaa.

Crystal-pellettejä. Huomaa painonvartjoiden vaaka. :D

Vierrettä. Namskis.

Vierteen keiton jälkeen se tuli jäähdyttää +17-+21 asteiseksi. Laitteeseenni kuuluu vedellä toimiva jäähdytyskierukka, mutta luonto ei anna periksi valuttaa litratolkulla puhdasta vettä viemäriin vain jäähdytystarkoituksessa, etenkään, kun olen kuullut tämän kierukkasysteemin olevan melko tehoton. Itse vein koko pöntön pihalle (-1c) ja kävin sitä siellä aina välillä hämmentelemässä. Aikaa tähän taisi kulu muutama tunti. Tämän jälkeen valutin vierteen lävikön ja kaksinkertaisen siiviläkankaan läpi käymisastiaan. Lisäsin kylmää vettä muutaman litran, niin että lopputulema oli 15 litraa. Ominaispaino oli tässä vaiheessa 1.057, eli juuri haluttu. Lämpö tosin oli tässä vaiheessa vielä 27astetta. Laitoin kuitenkin hiivat jo pönttöön ja vein viileään tilaan (n. +18c- +20c) käymään. Siellä se iloisesti jo muutaman tunnin kuluttua pulisi! Nyt vaan malttamattomana odottelemaan!

Vierre ulkona jäähtymässä.

Valutin jäähtyneen vierteen lävikön ja kaksinkertaisen siiviläkankaan läpi käymisastiaan.
Sekä kangas, lävikkö, että astia olivat luonnollisesti desinfioituja.

Leikkiä isännän puhelimella.

Välineistö

TARVIKKEET

Käytössäni on seuraavanlainen laitteisto ja välineistö:

1. Mallasrouhin

Useimmat maltatita myyvät yritykset rouhivat halutessasi maltaat puolestasi, mutta rouhittuna ostetun maltaan huonoksi puoleksi mainitaan sen säilyvyys. Arvioiden mukaan rouhitut maltaat säilyvät priimana vain muutamia kuukausia, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä. Mikserillä tms. jauhamista ei suositella, sillä se jauhaa maltaan osittain liian hienoksi ja rikkoo myös maltaan kuoren. Ehjät kuoret auttavat siivilöinnissä jolloin mäski huuhtoutuu paremmin huuhteluvaiheessa.

2. Mäskäyspussi

Mäskäyspussi helpottaa prosessia siinä vaiheessa kun kuuma mäski pitää saada siivilöityä ja huuhdeltua. Pussissa mäski on kätevä nostaa lävikköön jossa se on helppo huuhdella.

3. Prego täysmäskäin

Meidän talouteen hankimme tällaisen laitteen, vaikka yhtälailla mäskäys ja vierteen keitto sujunee isolla kattillalla ja mäskin huuhtelu tavallisen lävikön läpi.

 

3. Käymisastia ja vesilukko:

Minulla on käytössä tavalliset muoviset 25L:n käymisastiat (3kpl), joita saa joka marketista. Kirppislöytönä myös kaunis lasipullo, joka kuitenkin epäkäytännöllisyytensä takia saattaa jäädä vain koristeeksi tai viinin ja siiderin valmistukseen,

4. Korkituslaitteet:

Tällä hetkellä käytössä lasipullot ja kruunukorkit. Näillä pitäisi saada kiinni korkki kuin korkki!

Lisäksi löytyy tavallinen lappo. Tässä olennaisimmat tarvikkeet, joilla luulen pääseväni alkuun!

Olen vuonna 1977 syntynyt oluisiin hurahtanut (vai pitäisikö pikemminkin sanoa kasvanut) nainen. Jo lapsesta asti olen rakastanut maltaan makua. Äidin tekemä kotikalja ja mallasleipä olivat suurta herkkuani ja se elämys kun sai maistaa äidin saunakaljasta, on jäänyt elävästi mieleen. Se oli rakkautta ensikulauksella!

Erilaisista oluttyyleistä aloin kiinnostua 19-vuotaana, jolloin ostin ensimmäiset erikoisolueni. Taisi olla tummaa tsekkiläistä lageria. Silloisen poikaystäväi kanssa maistelimme paljon erilaisia oluita ja otimme niistä etiketit talteen. Noin 450:n etiketin kohdalla kyllästyin etikettien liotteluun ja järjestelyyn, jolloin tuo etikettien keräilyharrastus sai jäädä.

Kiinnostus oluisiin kuitenkin säilyi ja "jano kasvoi juodessa". Liityin Itä-Helsinkiläiseen naisten olutseura Ladypints ry:n vuonna 2003, jonka puheenjohtajanakin ehdin toimia vuoden.

Lasten syntymän aikoihin oluet ja olutseura jäivät taka-alalle ja mielenkiinto kohdistui vuosien ajan muihin asioihin. Nyt lasten ollessa jo teini-ikäisiä on olutharrastus uudelleen alkanut nostaa päätään uudessa muodossa. Olen nimittäin päättänyt alkaa opettelemaan oluen valmistusta mäskäämällä. Kokemusta oluenpanosta minulle ei ole lainkaan lukuunottamatta muutamaa uutteesta tehtyä satsia ja haluankin kertoa tänne kokemukseni rehellisesti kompurointeineen kaikkineen. Tähän blogiin alan kirjoittamaan olutpäiväkirjaa siitä kuinka tämä harrastus lähtee aivan nollatasosta etenemään. Nykyisen aviomieheni kanssa paikat oluenpanokurssille on varattu ja tarveaineet ensimmäiseen olueen on tilattu.

Olen lukenut kotiolutblogeja, kirjoja ja keskusteluita, jotta välttäisin pahimmat aloittelijan sudenkuopat. Otan hurjan mielelläni vastaan kommentteja ja neuvoja kokeneemmilta oluenpanijoilta. Saapa nähdä kuinka muijan käy! Tervetuloa seuraamaan!


Citylehden artikkeli vuodelta 2005:
https://www.city.fi/opas/naisten+rakkaudesta+humalaan/1503