torstai 22. marraskuuta 2018

Ensimmäinen olueni

Viimein pääsin itse asiaan, eli ensimmäisen olueni mäskäämiseen! Reseptinä minulla oli Tuopin ääressä-blogin "Maailman helpoin kotioluen valmistusohje", koska se kuulosti juurikin sellaiselta, mistä kannattaa aloittaa. Siinä kun on kirjattu tarveaineetkin selkeästi litroina, kiloina ja grammoina, eikä siis vaadi sen kummempaa laskemista tai tietojen syöttämistä laskentaohjelmaan. Tosin en ole vahvasti humaloitujen oluiden ystävä, joten reseptiä sovelsin siltä osin, että viimeisen kuivahumaloinnin (käymisen loppuvaiheessa) jätän tekemättä, muutenkin kun tuossa ohjeessa tuntuu tuota humalaa aika reippaasti olevan.

Kaikki (siis ihan kaikki) välineet, mitä käytin keittämisen jälkeen, steriloin Melkon desinfiointiaineella.
Tarveaineet ekaan omaan olueeseen. Tämmösiä paketteja on mukava noutaa.
Melkein jo maistaa kylmän huurteisen!


Täältä löytyy alkuperäinen ohje:
http://tuopinaaressa.blogspot.com/2017/11/maailman-helpoin-kotioluen-valmistusohje.html

Josta kirjoittelin itselleni palikkamallin:

Väännettynä rautalangasta

Maltaina minulla oli 3kg Ireks Pale Alea ja 300g Viking Cara Pilsiä. Humalana Crystal (US) yhteensä 75g ja hiivana Safale S-04.



Vaihe 1: Maltaiden rouhiminen

Tilasin maltaat kokonaisina, koska itselläni on maltaiden rouhin. Toistaiseksi tuo on käsipeli, mutta jonkinlaista moottorointia on jo suunnitteilla. Eipä tuon reilun kolmen kilon satsin rouhimseenkaan mennyt kuin ehkä noin 20 minuttia (ja samalla tuli tehtyä olkanivelten liikkuuvuusharjoitukset... ;) ), joten jatkossakin taidan tilata maltaat kokonaisina. Pikkuisenhan tuossa pöly ja rouhe lentää, joten väsäsin pikaisesti tuon "rattaan" päälle pahvisen suojan joka ohjaa mujun astiaan.






Vaihe 2:Mäskäys

Wikipedia kirjoittaa näin:

Mäskäys on oluenvalmistuksen vaihe, jossa idätetyistä jyvistä eli maltaista irrotetaan käymiskelpoiset sokerit lämpimän veden avulla. Yksinkertaisimmillaan mäskin lämpötila nostetaan tiettyyn pisteeseen, joka pidetään vakiona koko mäskäyksen ajan.

Lämmitin veden ohjeen mukaan ja laitoin mäskäyspussissa olevan mallasrouheen veteen (jolloin samantien totesin, että olisi ollut ehkä viisaampaa ripotella maltaat samalla sekoittaen klimppien ehkäisemiseksi, mutta menihän se noinkin...). Siinä sitten annoin mäskäimen hoitaa tehtäväänsä ja välillä velliä sekoittelin. Ohjeissa on annettu todella tarkkoja lämpötiloja, joita kyllä tällä mäskäimellä on mahdoton toteuttaa, sillä lämpötilasäädöt ovat viiden asteen välein ja termostaatti toimii kuin mikro, eli lämmittää tiettyyn pisteeseen asti ja taas antaa jäähtyä. Mutta siinä se lämpötila sahasi 65-72 asteen välillä. Kommentoikaahan kokeneemmat panijat kuinka tarkaa tuo lämpötilan pysyminen ohjeen antamassa asteessa on ja kuinka vaikuttaa lopputulokseen! Mäskäysaika tässä ohjeessa oli yksi tunti.


Laitoin mallasrouheen  laitteeni siiviläpohjaiseen "sisäastiaan" mäskäyspussiin ja astian kuumaan veteen.
Olisi kannattanut ehkä mielummin ripotella maltaat pussiin samalla sekoittaen.

Vaihe 3: Siivilöinti ja huuhtominen

No niin, nyt oli siis mäskääminen suoritettu ja piti saada mäskistä talteen loppukin vierre, eli se ihana liemi, mallasmehu, josta olut käytetään. Omassa laitteessani on mäskiä varten valmiina sisäastia, jossa on siiviläpohja. Siivilöintivaiheessa pystyn siis vain nostamaan siiviläastian pusseineen keittoastian yläpuolelle telineeseen, jolloin vierre valuu suoraan astiaan. Tämä lienee tämän laitteen paras ominaisuus! Nostin siis mäskin valumaan ja huuhdoin siitä vielä sokerit ym. talteen valuttamalla sen läpi  pari litraa lämmintä vettä. (Kiehautin puoli vedenkeittimellistä vettä ja lisäsin kylmää loput). Lopuksi vielä painelin ja puristelin mäskiä mahdollisimman kuivaksi.

Nostin siiviläpohjaisen astian mäskäyspusseineen keittoastian päälle telineeseen,
jolloin loppuvierre valuu mäskistä keittoastiaan. Tässä mäski on myös helppo huuhdella.



Vaihe 4: Vierteen keittäminen

Nyt minulla oli tallessa vierre, jota aloin keittelemään. Keittämisen aikana vierre humaloidaan (ja mahodllisesti maustetaan myös muilla mausteilla). Keitettäessä vierre myös steriloituu ja siitä saadaan pois ei toivotut makuaineet. Keittäminen tulisi tapahtua ilman kantta, mikä estää virhemakujen muodostumista.

Säädin laitteen keittomoodiin, eli sataan asteeseen. Laite pitää lämpöä sadassa ja sitten taas antaa sen hetkittäin laskea muutaman asteen. Ohjeen mukaan ensimmäinen humalointi tehdään kun vaahtoaminen lakkaa. Joissain resepteissä neuvotaan keräämään vaahto pois, mutta minäen sitä tehnyt, kun sellaista ei erikseen mainittu.  Eli heti keiton alkuvaiheessa lisäsin 20g humalaa. Käytin Crystal (US)-pellettejä. Seuraava humalointi tehtiin tästä 45minuutin päästä, jolloin lisäsin 25g Crystalia. Tässä kohtaa olin totaalisesti unohtanut, että humalasukkiakin (pieni siiviläpussi, johon humalat ujutetaan) olisi ollut käytössä ja viskasin humalat sellaisenaan vierteeseen. Tuskin haittaa...

Tosen humaloinnin yhteydessä lisättiin myös spraymallas (kuivattu mallasuute). Tämä oli minulle täysin uusi tuote ja koska katsoin sen olevan hienoa jauhetta, ajattelin olevani kaukaa viisas ja laittaa sen lävikön läpi. Virhe! Jauhe oli kuin yliherkkää tomusokeria ja välittömästi kun siirsin lävikön höyryävän vierreastian päälle se ikään kuin suli pohjasta ja jämähti siivilään, joten loppupeleissä uitin koko siivilän vierteessä, josta aine kyllä onneksi hyvin liukeni. Tosiaan kun maistoin tuota sellaisenaan, oli se suussa sulavaa, kuin hattara tai tomusokeri. Ensi kerralla olen viisaampi! Vierrettä keitteli tämän jälkeen vielä 15min, minkä jälkeen lisäsin vielä 30g samaista humalaa.

Crystal-pellettejä. Huomaa painonvartjoiden vaaka. :D
Vierrettä. Namskis.


Vierteen keiton jälkeen se tuli jäähdyttää +17-+21 asteiseksi. Laitteeseenni kuuluu vedellä toimiva jäähdytyskierukka, mutta luonto ei anna periksi valuttaa litratolkulla puhdasta vettä viemäriin vain jäähdytystarkoituksessa, etenkään, kun olen kuullut tämän kierukkasysteemin olevan melko tehoton. Itse vein koko pöntön pihalle (-1c) ja kävin sitä siellä aina välillä hämmentelemässä. Aikaa tähän taisi kulu muutama tunti. Tämän jälkeen valutin vierteen lävikön ja kaksinkertaisen siiviläkankaan läpi käymisastiaan. Lisäsin kylmää vettä muutaman litran, niin että lopputulema oli 15 litraa. Ominaispaino oli tässä vaiheessa 1.057, eli juuri haluttu. Lämpö tosin oli tässä vaiheessa vielä 27astetta. Laitoin kuitenkin hiivat jo pönttöön ja vein viileään tilaan (n. +18c- +20c) käymään. Siellä se iloisesti jo muutaman tunnin kuluttua pulisi! Nyt vaan malttamattomana odottelemaan!


Vierre ulkona jäähtymässä.

Valutin jäähtyneen vierteen lävikön ja kaksinkertaisen siiviläkankaan läpi käymisastiaan.
Sekä kangas, lävikkö, että astia olivat luonnollisesti desinfioituja.

Leikkiä isännän puhelimella.



4 kommenttia:

  1. > kuinka tarkaa tuo lämpötilan pysyminen ohjeen antamassa asteessa on ja kuinka vaikuttaa lopputulokseen

    Tällä haarukalla (65-72C) voi vaikuttaa suurestikin, 72 asteessa irtoaa sokereita jotka eivät kaikki käy jolloin olut jää täyteläisemmäksi, 65C irtoaa sokereita jotka käy paremmin eli lopputulos kuivempi.

    > Lämpö tosin oli tässä vaiheessa vielä 27astetta.

    Ominaispainomittari toimii tarkasti vain 20 asteessa, muistitko ottaa huomioon?

    Hyvä rapsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viesteistä! Juuri tällaisia huomioita ja kommentteja kaipaan jatkossakin! Todentotta, tuossa juuri "Rakkaudella pantua" (Laitinen-Markus) kirjan luettuani kiinnitin samoihin asioihin huomion mitä tuossa juuri kirjoitit. Eli tässä mulla meni vikaan tuon ominaispainomittarin suhteen. En huomioinut tuota lämpötilaa!

      Nähtäväksi jää miten nuo mäskäyslämpötilat sitten näyttäytyvät lopputuloksessa. Hmmm. Täytynee opetella hallistsemaan paremmin tuota mäskäintä. Varmasti löytyy konstit, millä lämmöt saa paremmin pysymään halutuissa lukemissa.

      Poista
  2. Hei! Mielenkiinnolla seuraan blogiasi. Kiva saada meitä naisia lisää tähän " olutjamppojen " maailmaan :) Aika lailla samantapaisella laitteistolla olen mäskäillyt jo pari vuotta ( ei tosin ihan samaa merkkiä ole ). Ihmettelen vain tuota siiviläpussia? En ole sellaista kyllä tarvinnut. Maltaat vain siiviläpohjaiseen sisäastiaan, turhaa siihen on enää siiviläpussia laittaa. Pussimäskäys on sitten ihan oma juttunsa ja juuri silloin jos tällaista siivilällistä mallaspiippua ei olisi. Mutta kiva blogi! Tämä on aika koukuttava harrastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosiaan, Mihin sitä tosiaan tarvitsen kun mäskäysastiassa on siiviläpohja? Siiväläpussin kanssahan meinasi herne mennä nenään noin muutenkin, kun en ollut kiinnittänyt sitä mitenkään ja sekoittaessa se tarttui kapustaan ja koko pussi oli vähällä uiskennella astiassa. Hell yeah, siiviläpussi saa lähteä! Seuraava mäskäys ilman. Kiitos vinkistä!

      Poista