Siinä se nyt on, elämäni ensimmäinen itse mäskäämäni olut (tai oikeastaan oli, sillä tätä kirjoittaessa yhtään pulloa ei ole enää jäljellä...). Jouluna tätä päästiin maistelemaan.
Olut oli samea, mikä sinänsä ei minua lainkaan haittaa, vaan jotenkin jopa pidän siitä. Sameus antaa sellaisen aidon käsintehdyn leiman. Väri oli miellyttävä aavistuksen punertava. Vaahto oli ehkä hieman sellainen kova, joka ei kauaa oluen pinnalla kestänyt. Hiilihappoa oluessa oli sopivasti. Suutuntuma oli melko kevyt ja raikas.
Näin jälkeen päin on haastavaa muistella tuoksua ja makuja, mutta joitain mielikuvia sentään jäi:
Ensimmäinen maistelukerta tuntui siltä kuin olisi saanut nyrkistä kasvoihin yhtäaikaa monesta eri suunnasta. Oli vaan voimakkaita, teräviä, sekalaisia tosistaan irrallisia makuja. Voimakkaana maistui hedelmäiset maut, mitkä oli miellyttäviä, mutta myös esim alkoholi, mikä ei sellaisenaan oluessa kuulu maistua. Tuoreessa oluessa häivähti myös hetken sellainen "kotikutoinen teiniuutekaljan" maku. Humalan tuoksu ja katkerot olivat mielestäni sopivan voimakkaat. Ajan myötä maut jotenkin sulautuivat toisiinsa ja niistä tuli jotenkin ehyempi, harmonisempi kokonaisuus, jopa niin ehyt, että loppupeleissä tuo maistui kovinkin hyvältä ja kaikki tuli juotua.