Pullotuspäivä

Vaikka aiemmin kirjoitin, etten pidä kovin humaloiduista oluista ja aijoin jättää kuivahumaloinnin tästä APA:sta pois, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin luettuani enemmän humalan käyttäytymisestä. Aiemmin en tiennyt, että humalasta katkeruus saadaan olueen lisäämällä sitä vierteen keiton alkuvaiheessa, kun taas kuivahumaloinnissa olueen irtoaa vain haju- ja makuaromeita, ei katkeruutta. Tästä syystä päätinkin tehdä oluen alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisätä myös kuivahumalan, joka sai luovuttaa aromeitaan oluessa kahdeksan päivää ennen pullotusta. Kokonaisuudessaan olut oli käymisastiassa kolme viikkoa ja yhden päivän. Käyminen oli melko hidasta ja kesti aika pitkään. Kahdentoista vuorokauden ikäisenä vesilukko pulputteli vielä n. 5min välein.

(Vertailupohjana minulla oli mieheni tekemä APA. Hän laittoi oman APAnsa käymään viisi päivää minun jälkeen ja oli pullottanutkin oluen jo viisi päivää ennen minua! Hyvin eritavalla siis käyttäytyivät nämä kaksi sukulaisolutta, jotka tosin olivat eri reseptillä ja eri hiivalla tehtyjä.)

Kun olut oli valmista pullotettavaksi, lapoin sen toiseen desinfioituun astiaan, jotta sain pahimman hiivasakan pois ja laitettua olueen käymmissokerin. Käymisastian pohjalle jäi lappoamisen jälkeen sentin paksuinen kerros hiivamössöä, mikä muistutti koostumukseltaan ja ulkonäöltään  maitokahvivanukasta. Olutta jäi lopulta tasan 13 litraa.

Jälkikäymmissokeria sulatin pieneen määrään vettä (olisi tietysti voinut olla myös virrettä) 90g, joka vastaa tässä tapauksessa n. 7 (6.92g) grammaa per litra. Sokeriliemen sekoitin varoen olueen, ettei se saisi turhaa happea. Ja sitten itse asiaan!

Monen mielestä varmasti pahin vaihe koko oluenpanosessiossa on pullotus! Niin minunkin, mutta muutamia helpottavia tarvikkeita olen hommannut tätä vaihetta silmällä pitäen. Aloitin siistimällä keittiön tasot ja vielä sipaisemalla ne Star Suniin kostutetulla rätillä. Vaihdoin myös keittiöpyyhkeet uusiin, puhtaisiin. (voiko olla liian tarkka?)

Sen verran olen viinipullojen kanssa lätrännyt, että halusin tehdä tämän ärsyttävän pesusession mahdollisimman helpoksi, joten hankin desinfiointilaitteen, pullojenkuivaustelineen ja Star Sun-desinfiointiainetta, jota ei tarvitse huuhdella. Ennestään minulla oli pullojen huuhtelulaite. Näillä apuvälineillä pullojen pesu käy suht vaivattomasti. Mutta jotta ei olsi liian helppoa, päätin  jynssätä pullot vielä miedolla tiskiaineliuoksella ja pulloharjalla ennen desinfiointia, vaikka ne olivatkin edellisen käyttökerran jälkeen huuhdeltu heti niiden tyhjennyttyä.

Pullon huuhtelulaite on pirun näppärä vekotin. Kierrät
sen vaan hanaan ja hana päälle.

Vesi suihkuaa pulloon automaattisesti
kun painat sen alas ja sulkeutuu, kun nostat
pullon pois.

     
Pesun jälkeen huuhtelin pullot, desinfioin ja laitoin telineeseen kuivumaan.

Edessä Avvinatore pullon suihkuttaja ja takana Ferrari pullonkuivausteline koottuna 40 pullolle.

Kuvassa Avvinatore-pullonsuihkuttaja. Maljaan laitetaan desinfiointiaine ja pullo painetaan pari kertaa laitteen keskellä olevaa suutinta vasten, jolloin se alas painuessaan suihkuttaa aineen pulloon. Laitteen saa myös kiinnitettyä pullonkuivaustelineen päähän (tuon harmaan kahvan tilalle), mutta työskenneltäessä pöytäkorkeudella malja on vakaampi ja paremmalla korkeudella pöytätasolla. Kun käyttää desinfiointiaineena Star Sunia, ei pulloja tarvitse lainkaan huuhdella vaan ne voi ottaa käyttöön suoraan telineestä. Telinettä on helppo kuljettaa paikasta toiseen kantokahvan avulla. Nämä apuvälineet tekevät pullojen pesusta melko vaivatonta ja kirosanoja säästyy.

Myös automaattilappo ja lappoon kiinnitettävä pullotusosa helpottivat kummasti pullotusta verrattuna tavallisella lapolla pullottamiseen. Automaattilapon idea on se, ettei virtausta tarvitse käynnistää imemällä lappoa, vaan se pumpataan käyntiin liikuttamalla muutaman kerraan letkuosaa ylös ja alas, jolloin neste kulkeutuu letkuun  (kätevä ominaisuus myös desinfioitaessa!). Lappo lisää pullotuksen  hygienisyyttä kun lappoa ei tarvitse imeä. Lapossa on takaiskuventtiili, joten se ei päästä nestettä takaisin astiaan, eikä hiiva/sakka pääse pölähtämään pohjasta. Aluksi lappo tuntuu hieman isolta ja kömpelöltä, mutta uskon että sen käsittelyyn tottuu nopeasti.

Automaattilappo ja lappoklipsi, jolla lapon saa kiinnitettyä käymisastian reunaan.

Automaattilapon kärjessä on irroitettava pohjasakkatulppa.

Lappoon laitettava pullotuskärki oli minulle uusi tuttavuus, mutta rakkautta ensipullotuksella! Pullotusosan kärki painetaan pullon pohjaan, jolloin olut virtaa pulloon. Heti kun nostat kärjen irti pohjasta, virtaus lakkaa ja voit nostaa kärjen seuraavaan pulloon. Miten kätevää! Kun pullo täyttyy pohjasta käsin, ei se myöskään vaahtoa niin kuin tavallisella lapolla pullotettaessa.

Pullotusosalla pullo täyttyy näppärästi pohjasta käsin,
jolloin pulloon ei tule turhaa ilmaa eikä vaahtoa.

Pulloitusosan kärki

Kun olut oli pullossa, korkitetettiin ne desinfioiduilla korkeilla. Halusin viimeistellä pullot vielä etiketeillä, sillä onhan tämä nyt aika juhlavaa; Eka oma olut pullossa!

Ai niin, se ominaispaino... Tietenkin innostuksen vallassa hääräillessä unohdin mitata ominaispainon ennen sokerin lisäystä. Damn! Jälkikäymissokerin jälkeen se oli noin 1.014, eli lähellä haluttua 1.015:ttä. Nyt voisi joku kokeneempi sanoa kuinka paljon tuo 90g sokeria 13 litrassa on muokannut tuota lukemaa.

Makkari muuttui hetkellisesti etikettipajaksi.

Etiketit tein Beer labelizer-ohjelmalla (https://www.beerlabelizer.com/), josta löytyy myös ilmaisia printattavia muokattavia etikettipohjia. Printtasin etiketit tavalliselle paperille ja liimasin Maston-sprayliimalla. Vertailussa oli Bilteman sprayliima, mutta se ei toiminut tässä hommassa. Bilteman liimassa suihku ei ole tasainen vaan klimppinen, eikä se kuivu samalla tavalla kuin maston, vaan jättää alustan supertahmeaksi, jolloin se pitäisi jokaisen suihkutuksen jälkeen vaihtaa. Lisäksi liimaklimpit jättivät etiketit laikukkaiksi.

Mutta siinä se nyt on! Saanko esitellä: Uljas Peura-APA! Ensimmäinen olueni pullossa! Mahtava fiilis. Toivottavasti tästä tulee hyvää. Jouluna aijon maistaa!

Nimen olut sai erään tärkeän, vahvan nasen mukaan, joka vähintäänkin ansaitsee oman nimikko-APAn!