Sähläyksen ABC -Triticum Weizen

Ei härreguud, millaista säätöä tuli tästä panosta! Voisi kuvitella että toinen kerta olisi ollut sujuvampi ja helpompi kuin edellinen, mutta ei!

Reseptinä minulla oli Tommi Hovin (Hovi Brewing) Lappo.fi-sivustolta löytyvä Triticum Weizen, koska RRRAKASTAN saksalaista vehnäolutta!! Alkuperäinen resepti löytyy täältä:https://www.lappo.fi/page/35/hovi-brewing--triticum-weizen
Muokkasin reseptin Brewmate-ilmaisohjelmalla sopivaksi, lähinnä sen mukaan mille määrälle yksi hiivapussi riittäisi.

Triticum weizen muokattuna Brewmate-ilmaisohjelmalla haluttuun kokoon.
Ohjelmasta saa ulos myös tarkemmat faktat oluesta numeroina.

Aloin rouhimaan maltaita joskus puoli yhden aikaan päivällä. Koska niitä oli yli neljä kiloa, täyttyi kolme suurehkoa astiaa rouheesta ja niihin lisätyistä riisinkuorista. (Lisäsin riisinkuoria, vaikkei niitä ohjeessa ollut, koska olen kuullut niitä vehnän kanssa suositeltavan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, vehnämallas on kuoreton, jolloin riisin kuoret korvaavat puuttuvan kuoren, mikä helpottaa mäskin huuhtelua.)

Maltaita, hiutaleita ja riisinkuoria kertyi melkoisesti.

Tällä kertaa jätin lukijan vinkistä mäskäyspussin tarpeettomana pois, koska onhan minulla mäskäysastiassa siiviläpohja, joka ajaa ikäänkuin saman asian. Nyt sitten mietin, että kuinka saan ripoteltua astioista maltaat mäskäysastiaan, ilman että puolet niistä on astian ulkolupuolella, koska ajattelin että maltaat olisi hyvä lisätä vähän kerrallaanm samalla sekoittaen. Nooh, ajattelin että jos minulla olisi vaikka paperipussi siitä olisi hyvä kaataa, mutta koska sellasita ei ollut ajattelin kaataa ne mäskäyspussiin ja siitä astiaan. Joo ei. Voitte kuvitella kuinka hieno pöly pölähtää siiviläkankaan läpi! Ja kangas on sen verran lörpsö, ettei siitä voi kaata vain vähän kerrallaan, joten päädyin sitten kuitenkin kaatamaan kaikki kerralla ensin siiviläpohjaiseen mäskäysastiaan ja painamalla koko astian lämmitettyyn veteen. No hetkihän siinä meni ennen kuin maltaat kostui ja tämän jälkeen  niiden sekoittelu olikin helppoa.


Ohjeen mukaan mäskäysvettä olisi pitänyt olla 13.82 litraa ja huuhteluvettä 13.48 litraa, mutta muutin niiden suhdetta niin, että laitoin mäskäysvettä 18 l ja huuhtelin 9,3 litrallalla.

Tässä ohjeessa mäskäys tapahtuu yhdellä lämpötilalla 90min, minkä jälkeen ulosmäskäys 5min 78:ssa asteessa. Mäskäyksessä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin että laitteen lämpötilahaitari on melkoisen laaja. Kun olin asettanut lämpötilan haluttuun 65 asteeseen, niin se heittää helposti +/- 5 celsiusta, eli 60:sta 70:een asteeseen. Tuli mitä tuli, en koskenut säätimiin vaan annon koneen hoitaa homman.

Hetkittäin löpötila oli sitä mitä pitikin.

Huuhtelu olikin nyt ilman säkkiä hieman erilainen toimenpide kuin viimeksi. Nostin mäskäysastian vierreastian päälle (Pikkasen muuten painaa!) ja odotin että vierre alkaa valumaan astiaan. Aloin ensin lämmittelemään kattiloissa sitä yhdeksää litraa huuhteluvettä, mutta odottaminen tuntui ikuisuudelta, joten lopulta päädyin pokkana ottamaan hanasta niin kuumaa vettä kun sain, vaikka ajatus jostain syystä vähän ällötti. Mutta kiehumaanhan se menee, joten liekö väliä? Lukijat voisivat kommentoida kuinka hoidatte huuhtelun? Tarkistatteko huuhteluveden tarkan lämpötilan? Kuumennatteko kylmän veden haluttuun lämpötilaan?  Tai ehkä jäähdytätte kiehuneen veden sopivaksi? Noudatatteko orjallisesti ohjetta?

Huuhtelu ilman siiviläpussia tuntui ikuisuudelta! Siiviläpussi kun on helppo kierittää ja painella kuivaksi ja siitä neste pääsi valumaan pois joka puolelta. Nyt tuntui, ettei vierre tahtonut millään valua astiaan. Koitin painella sitä kauhalla, jolloin, ei niin tukeva viritys, oli vähällä mennä kokonaan nurin. Siinähän sitä oltais oltukin; Yli 20 litraa vierrettä ja mäskit pitkin lautalattioita! Tämä epävakaus on tämän laitteen miinuspuoli ja voi aiheuttaa vaaratilanteita. Ehkä esim. lautasella olisi saanut paineltua paremmin nesteen pois mäskistä. Tässä kohtaa mietin, että otan ehdottomasti säkin takaisin käyttöön ensi kerralla.

Tässä vaiheessa vaikea kuvitella että tästä kuravellistä tulisi jumalaista weizenia...

Viimein pääsin sitten vierteen keittoon ja sehän sujuikin unelmahyvin sen jälkeen kun valpas lukija vinkkasi laitteen keitto-ominaisuudesta. Enhän toki ollut viitsinyt kaksi sivuista käyttöohjetta lukea, kun sain opastuksen laitteen käyttöön aviomieheltäni, joka ei siis  myöskään ollut sitä ilmeisesti lukenut 😁. Eli viime kerralla olin asettanut lämpötilan sataan asteeseen, jollon se keikkui välillä sadan alla ja kiehuminen loppui. Nyt otin keittoasetuksen käyttöön ja vierre kiehui tasaisesti koko tunnin. Jes! Kiitos tästä vinkistä!

Humalasukat olivat päässeet loppumaan, joten heitin jälleen humalat sellaisenaan vierteeseen. Kuinka oleellinen tuo sukka oikeastaan on? Käytättekö muut myös keittovaiheessa vai vaan kuivahumaloinnissa? Nyt kyllä laitoin tilaukseen teräksiset "Hop spiderit", niin ei tarvitse sukkia ostella. Ensimmäinen erä (43,5g) Hersbrucher Hellertauta laitettiin keiton alussa ja toinen (13g) sen päätyttyä. Joten keittymistä ei juuri sen kummemmin tarvinnut vahdata. Muuta humalaa ei reseptissä ollut. Mukavan simppeliä!

Ohjeessa hiivana on Wyeast 3068- Weihenstephan Weizen nestemäinen hiiva. Hiiva toimitetaan ns. Smack pack-pakkauksessa, jossa sen annetaan aktivoitua vähintään kolme tuntia ennen vierteeseen laittoa. Ideana pakkauksessa on se, että hiiva on erillisessä pussissa pakkauksen sisällä, joka poksautetaan pussin läpi, jolloin se pääsee kontaktiin ravinteen kanssa ja aktivoituu. Tämän pakkauksen kanssa taistelin tovin, koska en vaan uskaltanut aluksi käyttää niin paljon voimaa kun poksauttaminen vaati. Pelkäsin että räjähtää koko paketti! Lopulta sain sisemmän hiivapussin rikki, jolloin se alkoi pikkuhiljaan mukavasti pullistua hiivan aktivoituessa.

Nestemäisen hiivan Smack pack-pakkaus ennen poksautusta ja poksautettuna, jolloin se turpoaa hiivan aktivoituessa.

Sitten se vierteen jäähdytys! Tähän täytyy ehdottomasti keksiä joku konsti. Vein pöntön lähes kiuhuvaa vierettä kuistille -1 asteeseen. Siellä sitä valuttelin kattilaan ja takaisin astiaan useita kertoja, mutta kyllä vaan hidasta on jäähtyminen vaikka ulkopuolinen lämpötila on pakkasen puolella. Onneksi minulla on nyt käytössä hyvä lämpömittari, jolla lämpötilaa on helppo seurata. Kello oli lähes 12 yöllä ennen kuin vierre oli 20 asteista.

Valuttelin vierteen käymisastiaan ja tässäkohtaa ihmettelin miksei viertteesä ollut samanlaista sakkavelliä kuin edellisessä vierteessä. Edellisessä vierteessä oli ehkä kaksi litraa paksua velliä jonka sain pyydystettyä siivilään valutettuani vierteen sen läpi. Nyt en käyttänyt siivilää, mutta eipä ollut sitä velliäkään. Tämä lienee johtunut erilaisesta huuhtelutekniikasta. Mäskäyspussin kun olin edelliskerralla puristellut kuivaksi, oli vissiin sitten hienojakoista mujua päätynyt hullut määrät vierteeseen. Eli tätä työvaihetta ilmeisesti tuo mäskäyspussin pois jättäminen helpotti.

Lorottelin vierrettå kylmässä tilassa käymisastiaan ja takaisin saadakseni sen jäähtymään nopeammin.

 Mittasin ominaispainon 20 asteisesta vierteestä ja se oli 1.049 eli hyvin lähellä haluttua 1.050:aa. Jes! Sentään joku asia meni niin kuin piti! Annoin vielä vierteen seisahtaa ja lapposin sen toiseen astiaan jättääkseni pahimmat sakat pois. Luultavasti aivan turha toimenpide ja hyvää juomaa meni vain hukkaan, mutta tulipahan tehtyä. Sitten vaan hiivat joukkoon ja päätä tyynyyn. Aamulla heräsinkin iloiseen pulputukseen. Pönttö kun on meidän makuuhuoneessa, jossa lämpötila yritetään pitää siinä 18 asteessa. Pitäskö mun nimetä mun mikropanimo "Makkaripanimoksi?" 😉