Brewniversen oluenvalmistuskurssi

Työpaikalla oli hyvä vitsailla, että "olen menossa mieheni kanssa panokouluun ja se muuten järjestetään mielisairaalassa", mutta itseasiassa en valehdellut yhtään! Joulukuun 15. päivä suuntasimme kohti Helsinkiä Lapinlahden entiseen mielisairaalaan oluenvalmistuskurssille! Kurssia veti Juha Sinisalo Brewniversesta. Hän on mies mm. vuoden linnanjuhlilla tarjotun hävikkileivästä valmistetun "Jämä"-oluen takana.

Tutustu Brewniverseen täällä.

Kurssin ideana on esitellä aloittelijoille se oluen valmistuksen punainen lanka ja se mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Kaikki vaiheet käydään läpi paikan päällä alkaen maltaiden rouhimisesta aina vierteen hiivaukseen asti. Juhan tietotaito on omaa luokkaansa ja se punainen lanka pysyy hänellä hyppysissä hallitusti! Yksikään kysymys ei jää ilman perinpohjaista, vastausta ja Juhalla on taito selittää asiat niin, että maallikkokin ne ymmärtää. Oli miellyttävä kuunnella selkeää ja loogista opetusta. Ja mikä ehkä parasta, oli huomata, että kun varasin tämän kurssin, en tiennyt vielä mistään mitään ja nyt kurssille mentäessä olin mäskännyt kaksi olutta ja hamstrannut niin paljon tietoa, että suurin osa asioista oli jo tuttuja! Sain kurssilla varmuutta omiin epävarmuuksiin ja oli kiva huomata, että missään en ole vielä mennyt ihan totaalisen metsään, vaan kurssilla olut valmistettiin juuri niin kuin minäkin olin sen tehnyt!

Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala. Arkkitehti C.L Engelin suunnittelema
1830-luvulla rakennettu sairaala sijaitsee Helsingissä meren rannalla Hietanimen ja ortodoksisen hautausmaan vieressä.

Kurssin vetäjänä toimi Juha Sinisalo.

Kurssin aluksi Juha teki tarvittavat esivalmistelut, esitteli itsensä ja taustansa, sekä paikan jossa päivän vietimme, joka oli ikään kuin talon varsinaisen keittiön tavaranvastaanottotila. Tila oli useampien panimoporukoiden käytössä. Juha kyseli myös kurssilaisten oluenvalmistustaustoista ja totesimme kaikki olevamme täysin aloittelijoita. Lisäksi käytiin läpi maltaita ja muita oluen raaka-aineita. Esittelyiden jälkeen pääsimme maltaiden rouhimishommiin. Vaikka koneellista apuakin rouhintaan tarjottiin, ei sitä innokkaiden kurssilaisten kanssa tarvittu. Maltaat oli nopeasti rouhittu käsipelillä!

Maltaiden rouhintaa,

Kurssilla valmistettava olut oli APA eli American pale ale, mikä on huomattavasti helpompi valmistaa kuin esim lager ja antaa myös enemmän anteeksi mahdollisia virhemakuja. Siis juuri passeli olut aloittelijoille! Maltaina tässä oluessa oli pohjana Pilsner ja aromia ja väriä antamassa Cara Sweet.

Käytössä kurssilla oli Braumeisterin mäskäin kaikkine hienouksineen, mikä ei ehkä sinänsä palvellut täysin aloittelijaa, jolla ei ole ehkä lainkaan välinistöä oluenvalmistukseen ja joka ei halua heti investoida noin paria tuhatta euroa maksavaan mäskäimeen. Tosin kävimme läpi muitakin mäskäystapoja ja saatavilla olevia laitteita, kuten esim. meillä olevan Pregon, jonka hinta on huomattavasti edullisempi, n. 300 euroa. Näimme myös uskomattomia tee-se-itse-laitteistoja, jollaisia osaava ja innokas oluen tekijä voi halutessaan tehdä itse.

Braumeisterin eduksi mainittakoon, että sen saa mm. täysin ohjelmoitua, se antaa äänimerkit eri vaiheissa ja siinä on pumppu, joka hoitaa sekoittamisen. Mäskäysvaiheessa ei tarvitse kuin alussa sekoitella maltaat veteen, niin että ne kastuu ja mäskäin hoitaa loput. Kurssin aikana googlailin muita oluen valmistukseen tarvittavia välineitä ja silmäni osui vastaavilla Braumeisterin hienouksilla olevaan edulliseen laitteeseen ja saattaa olla että sellainen on nyt meille tilauksessa... Hups.

Maltaat kaadettiin mäskäimeen samalla sekoittaen.

Kun mäskäysvesi oli saavuttanut halutun 66 asteen lämpötilan, kaadettiin rouhitut maltaat samalla sekoittaen mäskäimen sisempään lieriöön. Kun ne oli täysin kastuneet, laitettiin päälle siivilälevy ja kansi kiinni. Maltaat saivat mäskäytyä 60 minuttia, minkä jälkeen ne huuhdeltiin. Tässä välissä oli aikaa paneutua oluen syvimpään olemukseen.

Mäskin huuhtelua.

Mäskäysken jälkeen sisempi lieriö (jossa siiviläpohja) nostettiin telineen varaan vierreastian päälle, jotta vierre valui astiaan. Mäskiä huuhdeltiin noin 20 litralla kuumaa vettä, jotta saatiin kaikki sokerit talteen. Kun mäski oli huuhdeltu, aloitettiin vierteen keittäminen. Keittovaiheessa lisättiin humalat; Galena (60min), Amarillo (15min) ja Citra (0min). Citraa käytettiin ohjeessa myös kuivahumalointiin. Kokonaiskeittoaika oli yksi tunti.

Keittovaiheessa ei humalan lisäämisen lisäksi ole juuri vahtimista, joten tänä aikana kurssilaiset saivat omaa aikaa ja käydä esim. syömässä, kahvilla tai tutustumassa talon joulumyyjäisiin. Mahdollistuus olisi ollut käydä myös talon ravintolassa maistamassa siellä myynnissä ollutta Juhan tekemää "Jämän" kantaisää "Wasted":ia, joka on niin ikään ylijäämäleivästä valmistettu pilsnerivahvuinen olut. Emme ehtineet ravintolassa käydä, mutta eipä hätää, sillä kurssitustilassa Juha tarjoili tekemäänsä Hefe-Wizeniä, joka sattuukin olemaan allekirjoittaneen suosikkiolut! (Sanon vaan, että tää oli paras kurssi ikinä! 😀) En kursaillut! 🍺 Hyvää oli, nam!  Porukka oli mukava ja tauolla syntyi hyviä keskusteluita oluesta.

Tauolla oli mahdollisuus mm. lukea uusinta Olutpostia
ja maistella Juhan tekemää Hefe-Weizenia.

Vierteen keittovaiheen jälkeen palattiin kurssiohjelmaan ja vierteen jäähdytykseen, joka hoidettiin upotettavalla teräskierukalla, johon johdettiin hanasta kylmää vettä. Myös muita jäähdytysmenetelmiä käytiin läpi suullisesti.

Asiaa vierteen jäähdytyksestä. Astiasta sojottaa jäähdytyskierukan päät,
joista toisesta johdetaan letkulla kylmää vettä sisään ja toisesta se luonnollisesti tulee ulos.

Jäähdytyksen aikana proteiinit sakkaantuvat vaaleiksi levyiksi, mikä aloittelijasta näyttää siltä kuin jotain olisi mennyt pieleen, mutta tämä on juurikin toivottua ja näin  pitääkin tapahtua. Nopea jäähdytys on tärkeää, etteivät bakteerit ehtisi jäädä jylläämään ihanaan lämpimään ravinnerikkaaseen vierteeseen. Vettä jäähdytykseen kuluu kymmeniä litroja, mutta sitä voi hyödyntää, mm. pesemällä sillä mäskäysastian ja muut tarvikkeet.

Vierteessä olevat proteiinit sakkautuvat toivotusti.

Vierteen jäähdyttyä käytiin läpi asioita hiivoista ja jokainen sai mukaansa oman osuutensa vierteestä, jonka sai itse hiivata. Tätä "Tamagotchia" sai jokainen lähteä sitten kotiinsa hoitamaan ja saattamaan sen juotavaan muotoon. Kurssilaisille perustettiin oma Facebook-ryhmä jossa saa vielä käydä keskustelua aiheen tiimoilta ja kysellä apua Juhalta ja kanssapanijoilta ongelmatilanteissa.

Vierre jaettiin kaikkien halukkaiden kesken .

Jos mietit siellä, että kotiolutharrastus kiinnostelisi, mutta et oikein tiedä miten aloittaa, niin tämä kurssi on juuri sinulle! Voin lämpimästi suositella. Kiitokset Brewniverselle ja Juhalle kurssituksesta ja kaikille kurssilla olijoille mukavasta kuusituntisesta! Kippis!