Maistelussa (muistelussa) ensimmäinen olueni

Siinä se nyt on, elämäni ensimmäinen itse mäskäämäni olut (tai oikeastaan oli, sillä tätä kirjoittaessa yhtään pulloa ei ole enää jäljellä...). Jouluna tätä päästiin maistelemaan.

Olut oli samea, mikä sinänsä ei minua lainkaan haittaa, vaan jotenkin jopa pidän siitä. Sameus antaa  sellaisen aidon käsintehdyn leiman. Väri oli miellyttävä aavistuksen punertava. Vaahto oli ehkä hieman sellainen kova, joka ei kauaa oluen pinnalla kestänyt. Hiilihappoa oluessa oli sopivasti. Suutuntuma oli melko kevyt ja raikas.

Näin jälkeen päin on haastavaa muistella tuoksua ja makuja, mutta joitain mielikuvia sentään jäi:

Ensimmäinen maistelukerta tuntui siltä kuin olisi saanut nyrkistä kasvoihin yhtäaikaa monesta eri suunnasta. Oli vaan voimakkaita, teräviä, sekalaisia tosistaan irrallisia makuja. Voimakkaana maistui hedelmäiset maut, mitkä oli miellyttäviä, mutta myös esim alkoholi, mikä ei sellaisenaan oluessa kuulu maistua. Tuoreessa oluessa häivähti myös hetken sellainen "kotikutoinen teiniuutekaljan" maku. Humalan tuoksu ja katkerot olivat mielestäni sopivan voimakkaat. Ajan myötä maut  jotenkin sulautuivat toisiinsa ja niistä tuli jotenkin ehyempi, harmonisempi kokonaisuus, jopa niin ehyt, että loppupeleissä tuo maistui kovinkin hyvältä ja kaikki tuli juotua. 

Uusi silmäterä: Royal Catering- mäskäin

Silmäni osui päivänä eräänä ravintolalalitteita myyvällä nettisivulla hyvän näköiseen melko edulliseen mäskäimeen. Sivulla oli laaja esittely mäskäimestä ja se vaikutti todella hyvältä! Laitteessa oli paljon ominaisuuksia mitä löytyy esim kalliista Braumeisterista, mutta hinta oli vain 390e kun Braumeisterista maksat helposti sen muutaman tuhat euroa.

Tähän Royal Catering-nimellä myytävään mäskäimen saa esim ohjelmoitua niin, että laite ilmoittaa jokaisen vaiheen äänimerkillä. Eli milloin esim mäskäys loppuu, milloin lisäät ensimmäiset humalat, toiset jne. Lämpötilan säätö on 0,1 asteen tarkkuudella, kun entisessä Pregossamme se on 5 asteen välein. Tässä laitteessa on myös pumppu joka mäskäysvaiheessa pumppaa vierrettä pohjasta ylös ja valuttaa mäskin läpi, jolloin mäskiä ei tarvitse välillä sekoitella. Siiviläpohjaisen mallaspiipun asettaminen keittoastian päälle huuhteluvaiheessa tapahtuu huomattavsti tukevammin, turvallisemmin ja helpommin kuin Pregossa.

Royal Caterin- mäskäimeen voit tutustua täällä.

Mehän päätimme sitten tuon laitten ostaa, eikä tilauksesta laitteen saapumiseen Puolasta Saksan kautta Suomeen mennyt montakaan päivää. Pian oston jälkeen minulle selvisi että laite on täysin sama, mitä myydään yleiesesti monella muullakin nimellä: Ace microbrewery, Guten, Hop cat, Brew Devil, Beer Torrent, Brew Monk jne. Näissä laitteessa on myös yksi yleinen ongelma, eli täydellä teholla mäskättäessä, laitteeseen tulee jokin vika mikä käräyttää sen ja saattaa polttaa esim sulakkeet. Näille laitteille on esim. Facebookissa kaksikin omaa ryhmää, missä on paljon keskustelua aiheesta. Ongelmia ei ole ollut niillä, jotka ovat käyttäneet laitetta n, 200w maksimitehoa pienemmällä teholla. Eli tämä pitää kaikkien näiden laitteiden kanssa huomioida.

Ensimmäiset mäskäysket laitteella on onnistunut hyvin.

Parannuksia mallasmyllyyn ja jäähdytykseen

Nyt saatiin vähän poweria mallasmyllyyn! Mieheni teki parannuksia käsin veivattavaan perusmyllyyn. Hän nikkaroi myllylle puisen kehikon, johon sen saa kiinni ja josta rouhitut maltaat putoavat suoraan muoviseen isoon laatikkoon. Sen lisäksi, että prosessi nopeutui huomattavasti, helpottui se siinäkin mielessä, ettei viljapölyä lennä nyt ympäriinsä.

Mylly on kiinni puisessa kehikossa josta maltaat putoavat alla olevaan laatikkoon.
Käsiveivin korvaa nyt Makita. 

On kätevää kun kaikki maltaat saa yhteen isoon astiaan, josta ne voi suoraan kauhoa mallaspiippuun.

Pömpelin päällä on pleksilasinen kansi, josta voi tarkkailla tilannetta, eikä
pöly pääse leviämään ympäriinsä.

Valmis!

Myös jäähdytys lyheni useista tunneista alle kymmeneen minuttiin! Aikasemmin jäähdytin vierrettä ulkona tai kylmällä kuistilla välillä sekoittaen, koska en raaskinut jäähdyttää mäskäimen mukana tulleella kierukalla, jossa puhdasta vettä lorotetaan litratolkulla viemäriin. Halusimme tehostaa jäähdytystä ja päädyimme sitten kuitenkin kierukkajäähdytykseen (levyjäähdytinkin oli harkinnassa), mutta ostimme isomman max 40 litralle tarkoitetun, tehokkaamman kierukan, jonka kanssa jäähdyttäessä vettä kuluu huomattavasti vähemmän ja senkin veden käytämme osaksi mäskäysastioiden pesuun. En ollut uskoa todeksi, kun 17 litraa lähes kiehuvan kuumaa vierrettä jäähtyi 21 asteiseksi noin seitsemässä minuutissa!

Kokoero uuden ja vanhan jäähdyttimen välillä on melkoinen.

Brewniversen oluenvalmistuskurssi

Työpaikalla oli hyvä vitsailla, että "olen menossa mieheni kanssa panokouluun ja se muuten järjestetään mielisairaalassa", mutta itseasiassa en valehdellut yhtään! Joulukuun 15. päivä suuntasimme kohti Helsinkiä Lapinlahden entiseen mielisairaalaan oluenvalmistuskurssille! Kurssia veti Juha Sinisalo Brewniversesta. Hän on mies mm. vuoden linnanjuhlilla tarjotun hävikkileivästä valmistetun "Jämä"-oluen takana.

Tutustu Brewniverseen täällä.

Kurssin ideana on esitellä aloittelijoille se oluen valmistuksen punainen lanka ja se mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Kaikki vaiheet käydään läpi paikan päällä alkaen maltaiden rouhimisesta aina vierteen hiivaukseen asti. Juhan tietotaito on omaa luokkaansa ja se punainen lanka pysyy hänellä hyppysissä hallitusti! Yksikään kysymys ei jää ilman perinpohjaista, vastausta ja Juhalla on taito selittää asiat niin, että maallikkokin ne ymmärtää. Oli miellyttävä kuunnella selkeää ja loogista opetusta. Ja mikä ehkä parasta, oli huomata, että kun varasin tämän kurssin, en tiennyt vielä mistään mitään ja nyt kurssille mentäessä olin mäskännyt kaksi olutta ja hamstrannut niin paljon tietoa, että suurin osa asioista oli jo tuttuja! Sain kurssilla varmuutta omiin epävarmuuksiin ja oli kiva huomata, että missään en ole vielä mennyt ihan totaalisen metsään, vaan kurssilla olut valmistettiin juuri niin kuin minäkin olin sen tehnyt!

Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala. Arkkitehti C.L Engelin suunnittelema
1830-luvulla rakennettu sairaala sijaitsee Helsingissä meren rannalla Hietanimen ja ortodoksisen hautausmaan vieressä.

Kurssin vetäjänä toimi Juha Sinisalo.

Kurssin aluksi Juha teki tarvittavat esivalmistelut, esitteli itsensä ja taustansa, sekä paikan jossa päivän vietimme, joka oli ikään kuin talon varsinaisen keittiön tavaranvastaanottotila. Tila oli useampien panimoporukoiden käytössä. Juha kyseli myös kurssilaisten oluenvalmistustaustoista ja totesimme kaikki olevamme täysin aloittelijoita. Lisäksi käytiin läpi maltaita ja muita oluen raaka-aineita. Esittelyiden jälkeen pääsimme maltaiden rouhimishommiin. Vaikka koneellista apuakin rouhintaan tarjottiin, ei sitä innokkaiden kurssilaisten kanssa tarvittu. Maltaat oli nopeasti rouhittu käsipelillä!

Maltaiden rouhintaa,

Kurssilla valmistettava olut oli APA eli American pale ale, mikä on huomattavasti helpompi valmistaa kuin esim lager ja antaa myös enemmän anteeksi mahdollisia virhemakuja. Siis juuri passeli olut aloittelijoille! Maltaina tässä oluessa oli pohjana Pilsner ja aromia ja väriä antamassa Cara Sweet.

Käytössä kurssilla oli Braumeisterin mäskäin kaikkine hienouksineen, mikä ei ehkä sinänsä palvellut täysin aloittelijaa, jolla ei ole ehkä lainkaan välinistöä oluenvalmistukseen ja joka ei halua heti investoida noin paria tuhatta euroa maksavaan mäskäimeen. Tosin kävimme läpi muitakin mäskäystapoja ja saatavilla olevia laitteita, kuten esim. meillä olevan Pregon, jonka hinta on huomattavasti edullisempi, n. 300 euroa. Näimme myös uskomattomia tee-se-itse-laitteistoja, jollaisia osaava ja innokas oluen tekijä voi halutessaan tehdä itse.

Braumeisterin eduksi mainittakoon, että sen saa mm. täysin ohjelmoitua, se antaa äänimerkit eri vaiheissa ja siinä on pumppu, joka hoitaa sekoittamisen. Mäskäysvaiheessa ei tarvitse kuin alussa sekoitella maltaat veteen, niin että ne kastuu ja mäskäin hoitaa loput. Kurssin aikana googlailin muita oluen valmistukseen tarvittavia välineitä ja silmäni osui vastaavilla Braumeisterin hienouksilla olevaan edulliseen laitteeseen ja saattaa olla että sellainen on nyt meille tilauksessa... Hups.

Maltaat kaadettiin mäskäimeen samalla sekoittaen.

Kun mäskäysvesi oli saavuttanut halutun 66 asteen lämpötilan, kaadettiin rouhitut maltaat samalla sekoittaen mäskäimen sisempään lieriöön. Kun ne oli täysin kastuneet, laitettiin päälle siivilälevy ja kansi kiinni. Maltaat saivat mäskäytyä 60 minuttia, minkä jälkeen ne huuhdeltiin. Tässä välissä oli aikaa paneutua oluen syvimpään olemukseen.

Mäskin huuhtelua.

Mäskäysken jälkeen sisempi lieriö (jossa siiviläpohja) nostettiin telineen varaan vierreastian päälle, jotta vierre valui astiaan. Mäskiä huuhdeltiin noin 20 litralla kuumaa vettä, jotta saatiin kaikki sokerit talteen. Kun mäski oli huuhdeltu, aloitettiin vierteen keittäminen. Keittovaiheessa lisättiin humalat; Galena (60min), Amarillo (15min) ja Citra (0min). Citraa käytettiin ohjeessa myös kuivahumalointiin. Kokonaiskeittoaika oli yksi tunti.

Keittovaiheessa ei humalan lisäämisen lisäksi ole juuri vahtimista, joten tänä aikana kurssilaiset saivat omaa aikaa ja käydä esim. syömässä, kahvilla tai tutustumassa talon joulumyyjäisiin. Mahdollistuus olisi ollut käydä myös talon ravintolassa maistamassa siellä myynnissä ollutta Juhan tekemää "Jämän" kantaisää "Wasted":ia, joka on niin ikään ylijäämäleivästä valmistettu pilsnerivahvuinen olut. Emme ehtineet ravintolassa käydä, mutta eipä hätää, sillä kurssitustilassa Juha tarjoili tekemäänsä Hefe-Wizeniä, joka sattuukin olemaan allekirjoittaneen suosikkiolut! (Sanon vaan, että tää oli paras kurssi ikinä! 😀) En kursaillut! 🍺 Hyvää oli, nam!  Porukka oli mukava ja tauolla syntyi hyviä keskusteluita oluesta.

Tauolla oli mahdollisuus mm. lukea uusinta Olutpostia
ja maistella Juhan tekemää Hefe-Weizenia.

Vierteen keittovaiheen jälkeen palattiin kurssiohjelmaan ja vierteen jäähdytykseen, joka hoidettiin upotettavalla teräskierukalla, johon johdettiin hanasta kylmää vettä. Myös muita jäähdytysmenetelmiä käytiin läpi suullisesti.

Asiaa vierteen jäähdytyksestä. Astiasta sojottaa jäähdytyskierukan päät,
joista toisesta johdetaan letkulla kylmää vettä sisään ja toisesta se luonnollisesti tulee ulos.

Jäähdytyksen aikana proteiinit sakkaantuvat vaaleiksi levyiksi, mikä aloittelijasta näyttää siltä kuin jotain olisi mennyt pieleen, mutta tämä on juurikin toivottua ja näin  pitääkin tapahtua. Nopea jäähdytys on tärkeää, etteivät bakteerit ehtisi jäädä jylläämään ihanaan lämpimään ravinnerikkaaseen vierteeseen. Vettä jäähdytykseen kuluu kymmeniä litroja, mutta sitä voi hyödyntää, mm. pesemällä sillä mäskäysastian ja muut tarvikkeet.

Vierteessä olevat proteiinit sakkautuvat toivotusti.

Vierteen jäähdyttyä käytiin läpi asioita hiivoista ja jokainen sai mukaansa oman osuutensa vierteestä, jonka sai itse hiivata. Tätä "Tamagotchia" sai jokainen lähteä sitten kotiinsa hoitamaan ja saattamaan sen juotavaan muotoon. Kurssilaisille perustettiin oma Facebook-ryhmä jossa saa vielä käydä keskustelua aiheen tiimoilta ja kysellä apua Juhalta ja kanssapanijoilta ongelmatilanteissa.

Vierre jaettiin kaikkien halukkaiden kesken .

Jos mietit siellä, että kotiolutharrastus kiinnostelisi, mutta et oikein tiedä miten aloittaa, niin tämä kurssi on juuri sinulle! Voin lämpimästi suositella. Kiitokset Brewniverselle ja Juhalle kurssituksesta ja kaikille kurssilla olijoille mukavasta kuusituntisesta! Kippis!

Pullotuspäivä

Vaikka aiemmin kirjoitin, etten pidä kovin humaloiduista oluista ja aijoin jättää kuivahumaloinnin tästä APA:sta pois, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin luettuani enemmän humalan käyttäytymisestä. Aiemmin en tiennyt, että humalasta katkeruus saadaan olueen lisäämällä sitä vierteen keiton alkuvaiheessa, kun taas kuivahumaloinnissa olueen irtoaa vain haju- ja makuaromeita, ei katkeruutta. Tästä syystä päätinkin tehdä oluen alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisätä myös kuivahumalan, joka sai luovuttaa aromeitaan oluessa kahdeksan päivää ennen pullotusta. Kokonaisuudessaan olut oli käymisastiassa kolme viikkoa ja yhden päivän. Käyminen oli melko hidasta ja kesti aika pitkään. Kahdentoista vuorokauden ikäisenä vesilukko pulputteli vielä n. 5min välein.

(Vertailupohjana minulla oli mieheni tekemä APA. Hän laittoi oman APAnsa käymään viisi päivää minun jälkeen ja oli pullottanutkin oluen jo viisi päivää ennen minua! Hyvin eritavalla siis käyttäytyivät nämä kaksi sukulaisolutta, jotka tosin olivat eri reseptillä ja eri hiivalla tehtyjä.)

Kun olut oli valmista pullotettavaksi, lapoin sen toiseen desinfioituun astiaan, jotta sain pahimman hiivasakan pois ja laitettua olueen käymmissokerin. Käymisastian pohjalle jäi lappoamisen jälkeen sentin paksuinen kerros hiivamössöä, mikä muistutti koostumukseltaan ja ulkonäöltään  maitokahvivanukasta. Olutta jäi lopulta tasan 13 litraa.

Jälkikäymmissokeria sulatin pieneen määrään vettä (olisi tietysti voinut olla myös virrettä) 90g, joka vastaa tässä tapauksessa n. 7 (6.92g) grammaa per litra. Sokeriliemen sekoitin varoen olueen, ettei se saisi turhaa happea. Ja sitten itse asiaan!

Monen mielestä varmasti pahin vaihe koko oluenpanosessiossa on pullotus! Niin minunkin, mutta muutamia helpottavia tarvikkeita olen hommannut tätä vaihetta silmällä pitäen. Aloitin siistimällä keittiön tasot ja vielä sipaisemalla ne Star Suniin kostutetulla rätillä. Vaihdoin myös keittiöpyyhkeet uusiin, puhtaisiin. (voiko olla liian tarkka?)

Sen verran olen viinipullojen kanssa lätrännyt, että halusin tehdä tämän ärsyttävän pesusession mahdollisimman helpoksi, joten hankin desinfiointilaitteen, pullojenkuivaustelineen ja Star Sun-desinfiointiainetta, jota ei tarvitse huuhdella. Ennestään minulla oli pullojen huuhtelulaite. Näillä apuvälineillä pullojen pesu käy suht vaivattomasti. Mutta jotta ei olsi liian helppoa, päätin  jynssätä pullot vielä miedolla tiskiaineliuoksella ja pulloharjalla ennen desinfiointia, vaikka ne olivatkin edellisen käyttökerran jälkeen huuhdeltu heti niiden tyhjennyttyä.

Pullon huuhtelulaite on pirun näppärä vekotin. Kierrät
sen vaan hanaan ja hana päälle.

Vesi suihkuaa pulloon automaattisesti
kun painat sen alas ja sulkeutuu, kun nostat
pullon pois.

     
Pesun jälkeen huuhtelin pullot, desinfioin ja laitoin telineeseen kuivumaan.

Edessä Avvinatore pullon suihkuttaja ja takana Ferrari pullonkuivausteline koottuna 40 pullolle.

Kuvassa Avvinatore-pullonsuihkuttaja. Maljaan laitetaan desinfiointiaine ja pullo painetaan pari kertaa laitteen keskellä olevaa suutinta vasten, jolloin se alas painuessaan suihkuttaa aineen pulloon. Laitteen saa myös kiinnitettyä pullonkuivaustelineen päähän (tuon harmaan kahvan tilalle), mutta työskenneltäessä pöytäkorkeudella malja on vakaampi ja paremmalla korkeudella pöytätasolla. Kun käyttää desinfiointiaineena Star Sunia, ei pulloja tarvitse lainkaan huuhdella vaan ne voi ottaa käyttöön suoraan telineestä. Telinettä on helppo kuljettaa paikasta toiseen kantokahvan avulla. Nämä apuvälineet tekevät pullojen pesusta melko vaivatonta ja kirosanoja säästyy.

Myös automaattilappo ja lappoon kiinnitettävä pullotusosa helpottivat kummasti pullotusta verrattuna tavallisella lapolla pullottamiseen. Automaattilapon idea on se, ettei virtausta tarvitse käynnistää imemällä lappoa, vaan se pumpataan käyntiin liikuttamalla muutaman kerraan letkuosaa ylös ja alas, jolloin neste kulkeutuu letkuun  (kätevä ominaisuus myös desinfioitaessa!). Lappo lisää pullotuksen  hygienisyyttä kun lappoa ei tarvitse imeä. Lapossa on takaiskuventtiili, joten se ei päästä nestettä takaisin astiaan, eikä hiiva/sakka pääse pölähtämään pohjasta. Aluksi lappo tuntuu hieman isolta ja kömpelöltä, mutta uskon että sen käsittelyyn tottuu nopeasti.

Automaattilappo ja lappoklipsi, jolla lapon saa kiinnitettyä käymisastian reunaan.

Automaattilapon kärjessä on irroitettava pohjasakkatulppa.

Lappoon laitettava pullotuskärki oli minulle uusi tuttavuus, mutta rakkautta ensipullotuksella! Pullotusosan kärki painetaan pullon pohjaan, jolloin olut virtaa pulloon. Heti kun nostat kärjen irti pohjasta, virtaus lakkaa ja voit nostaa kärjen seuraavaan pulloon. Miten kätevää! Kun pullo täyttyy pohjasta käsin, ei se myöskään vaahtoa niin kuin tavallisella lapolla pullotettaessa.

Pullotusosalla pullo täyttyy näppärästi pohjasta käsin,
jolloin pulloon ei tule turhaa ilmaa eikä vaahtoa.

Pulloitusosan kärki

Kun olut oli pullossa, korkitetettiin ne desinfioiduilla korkeilla. Halusin viimeistellä pullot vielä etiketeillä, sillä onhan tämä nyt aika juhlavaa; Eka oma olut pullossa!

Ai niin, se ominaispaino... Tietenkin innostuksen vallassa hääräillessä unohdin mitata ominaispainon ennen sokerin lisäystä. Damn! Jälkikäymissokerin jälkeen se oli noin 1.014, eli lähellä haluttua 1.015:ttä. Nyt voisi joku kokeneempi sanoa kuinka paljon tuo 90g sokeria 13 litrassa on muokannut tuota lukemaa.

Makkari muuttui hetkellisesti etikettipajaksi.

Etiketit tein Beer labelizer-ohjelmalla (https://www.beerlabelizer.com/), josta löytyy myös ilmaisia printattavia muokattavia etikettipohjia. Printtasin etiketit tavalliselle paperille ja liimasin Maston-sprayliimalla. Vertailussa oli Bilteman sprayliima, mutta se ei toiminut tässä hommassa. Bilteman liimassa suihku ei ole tasainen vaan klimppinen, eikä se kuivu samalla tavalla kuin maston, vaan jättää alustan supertahmeaksi, jolloin se pitäisi jokaisen suihkutuksen jälkeen vaihtaa. Lisäksi liimaklimpit jättivät etiketit laikukkaiksi.

Mutta siinä se nyt on! Saanko esitellä: Uljas Peura-APA! Ensimmäinen olueni pullossa! Mahtava fiilis. Toivottavasti tästä tulee hyvää. Jouluna aijon maistaa!

Nimen olut sai erään tärkeän, vahvan nasen mukaan, joka vähintäänkin ansaitsee oman nimikko-APAn!

Sähläyksen ABC -Triticum Weizen

Ei härreguud, millaista säätöä tuli tästä panosta! Voisi kuvitella että toinen kerta olisi ollut sujuvampi ja helpompi kuin edellinen, mutta ei!

Reseptinä minulla oli Tommi Hovin (Hovi Brewing) Lappo.fi-sivustolta löytyvä Triticum Weizen, koska RRRAKASTAN saksalaista vehnäolutta!! Alkuperäinen resepti löytyy täältä:https://www.lappo.fi/page/35/hovi-brewing--triticum-weizen
Muokkasin reseptin Brewmate-ilmaisohjelmalla sopivaksi, lähinnä sen mukaan mille määrälle yksi hiivapussi riittäisi.

Triticum weizen muokattuna Brewmate-ilmaisohjelmalla haluttuun kokoon.
Ohjelmasta saa ulos myös tarkemmat faktat oluesta numeroina.

Aloin rouhimaan maltaita joskus puoli yhden aikaan päivällä. Koska niitä oli yli neljä kiloa, täyttyi kolme suurehkoa astiaa rouheesta ja niihin lisätyistä riisinkuorista. (Lisäsin riisinkuoria, vaikkei niitä ohjeessa ollut, koska olen kuullut niitä vehnän kanssa suositeltavan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, vehnämallas on kuoreton, jolloin riisin kuoret korvaavat puuttuvan kuoren, mikä helpottaa mäskin huuhtelua.)

Maltaita, hiutaleita ja riisinkuoria kertyi melkoisesti.

Tällä kertaa jätin lukijan vinkistä mäskäyspussin tarpeettomana pois, koska onhan minulla mäskäysastiassa siiviläpohja, joka ajaa ikäänkuin saman asian. Nyt sitten mietin, että kuinka saan ripoteltua astioista maltaat mäskäysastiaan, ilman että puolet niistä on astian ulkolupuolella, koska ajattelin että maltaat olisi hyvä lisätä vähän kerrallaanm samalla sekoittaen. Nooh, ajattelin että jos minulla olisi vaikka paperipussi siitä olisi hyvä kaataa, mutta koska sellasita ei ollut ajattelin kaataa ne mäskäyspussiin ja siitä astiaan. Joo ei. Voitte kuvitella kuinka hieno pöly pölähtää siiviläkankaan läpi! Ja kangas on sen verran lörpsö, ettei siitä voi kaata vain vähän kerrallaan, joten päädyin sitten kuitenkin kaatamaan kaikki kerralla ensin siiviläpohjaiseen mäskäysastiaan ja painamalla koko astian lämmitettyyn veteen. No hetkihän siinä meni ennen kuin maltaat kostui ja tämän jälkeen  niiden sekoittelu olikin helppoa.


Ohjeen mukaan mäskäysvettä olisi pitänyt olla 13.82 litraa ja huuhteluvettä 13.48 litraa, mutta muutin niiden suhdetta niin, että laitoin mäskäysvettä 18 l ja huuhtelin 9,3 litrallalla.

Tässä ohjeessa mäskäys tapahtuu yhdellä lämpötilalla 90min, minkä jälkeen ulosmäskäys 5min 78:ssa asteessa. Mäskäyksessä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin että laitteen lämpötilahaitari on melkoisen laaja. Kun olin asettanut lämpötilan haluttuun 65 asteeseen, niin se heittää helposti +/- 5 celsiusta, eli 60:sta 70:een asteeseen. Tuli mitä tuli, en koskenut säätimiin vaan annon koneen hoitaa homman.

Hetkittäin löpötila oli sitä mitä pitikin.

Huuhtelu olikin nyt ilman säkkiä hieman erilainen toimenpide kuin viimeksi. Nostin mäskäysastian vierreastian päälle (Pikkasen muuten painaa!) ja odotin että vierre alkaa valumaan astiaan. Aloin ensin lämmittelemään kattiloissa sitä yhdeksää litraa huuhteluvettä, mutta odottaminen tuntui ikuisuudelta, joten lopulta päädyin pokkana ottamaan hanasta niin kuumaa vettä kun sain, vaikka ajatus jostain syystä vähän ällötti. Mutta kiehumaanhan se menee, joten liekö väliä? Lukijat voisivat kommentoida kuinka hoidatte huuhtelun? Tarkistatteko huuhteluveden tarkan lämpötilan? Kuumennatteko kylmän veden haluttuun lämpötilaan?  Tai ehkä jäähdytätte kiehuneen veden sopivaksi? Noudatatteko orjallisesti ohjetta?

Huuhtelu ilman siiviläpussia tuntui ikuisuudelta! Siiviläpussi kun on helppo kierittää ja painella kuivaksi ja siitä neste pääsi valumaan pois joka puolelta. Nyt tuntui, ettei vierre tahtonut millään valua astiaan. Koitin painella sitä kauhalla, jolloin, ei niin tukeva viritys, oli vähällä mennä kokonaan nurin. Siinähän sitä oltais oltukin; Yli 20 litraa vierrettä ja mäskit pitkin lautalattioita! Tämä epävakaus on tämän laitteen miinuspuoli ja voi aiheuttaa vaaratilanteita. Ehkä esim. lautasella olisi saanut paineltua paremmin nesteen pois mäskistä. Tässä kohtaa mietin, että otan ehdottomasti säkin takaisin käyttöön ensi kerralla.

Tässä vaiheessa vaikea kuvitella että tästä kuravellistä tulisi jumalaista weizenia...

Viimein pääsin sitten vierteen keittoon ja sehän sujuikin unelmahyvin sen jälkeen kun valpas lukija vinkkasi laitteen keitto-ominaisuudesta. Enhän toki ollut viitsinyt kaksi sivuista käyttöohjetta lukea, kun sain opastuksen laitteen käyttöön aviomieheltäni, joka ei siis  myöskään ollut sitä ilmeisesti lukenut 😁. Eli viime kerralla olin asettanut lämpötilan sataan asteeseen, jollon se keikkui välillä sadan alla ja kiehuminen loppui. Nyt otin keittoasetuksen käyttöön ja vierre kiehui tasaisesti koko tunnin. Jes! Kiitos tästä vinkistä!

Humalasukat olivat päässeet loppumaan, joten heitin jälleen humalat sellaisenaan vierteeseen. Kuinka oleellinen tuo sukka oikeastaan on? Käytättekö muut myös keittovaiheessa vai vaan kuivahumaloinnissa? Nyt kyllä laitoin tilaukseen teräksiset "Hop spiderit", niin ei tarvitse sukkia ostella. Ensimmäinen erä (43,5g) Hersbrucher Hellertauta laitettiin keiton alussa ja toinen (13g) sen päätyttyä. Joten keittymistä ei juuri sen kummemmin tarvinnut vahdata. Muuta humalaa ei reseptissä ollut. Mukavan simppeliä!

Ohjeessa hiivana on Wyeast 3068- Weihenstephan Weizen nestemäinen hiiva. Hiiva toimitetaan ns. Smack pack-pakkauksessa, jossa sen annetaan aktivoitua vähintään kolme tuntia ennen vierteeseen laittoa. Ideana pakkauksessa on se, että hiiva on erillisessä pussissa pakkauksen sisällä, joka poksautetaan pussin läpi, jolloin se pääsee kontaktiin ravinteen kanssa ja aktivoituu. Tämän pakkauksen kanssa taistelin tovin, koska en vaan uskaltanut aluksi käyttää niin paljon voimaa kun poksauttaminen vaati. Pelkäsin että räjähtää koko paketti! Lopulta sain sisemmän hiivapussin rikki, jolloin se alkoi pikkuhiljaan mukavasti pullistua hiivan aktivoituessa.

Nestemäisen hiivan Smack pack-pakkaus ennen poksautusta ja poksautettuna, jolloin se turpoaa hiivan aktivoituessa.

Sitten se vierteen jäähdytys! Tähän täytyy ehdottomasti keksiä joku konsti. Vein pöntön lähes kiuhuvaa vierettä kuistille -1 asteeseen. Siellä sitä valuttelin kattilaan ja takaisin astiaan useita kertoja, mutta kyllä vaan hidasta on jäähtyminen vaikka ulkopuolinen lämpötila on pakkasen puolella. Onneksi minulla on nyt käytössä hyvä lämpömittari, jolla lämpötilaa on helppo seurata. Kello oli lähes 12 yöllä ennen kuin vierre oli 20 asteista.

Valuttelin vierteen käymisastiaan ja tässäkohtaa ihmettelin miksei viertteesä ollut samanlaista sakkavelliä kuin edellisessä vierteessä. Edellisessä vierteessä oli ehkä kaksi litraa paksua velliä jonka sain pyydystettyä siivilään valutettuani vierteen sen läpi. Nyt en käyttänyt siivilää, mutta eipä ollut sitä velliäkään. Tämä lienee johtunut erilaisesta huuhtelutekniikasta. Mäskäyspussin kun olin edelliskerralla puristellut kuivaksi, oli vissiin sitten hienojakoista mujua päätynyt hullut määrät vierteeseen. Eli tätä työvaihetta ilmeisesti tuo mäskäyspussin pois jättäminen helpotti.

Lorottelin vierrettå kylmässä tilassa käymisastiaan ja takaisin saadakseni sen jäähtymään nopeammin.

 Mittasin ominaispainon 20 asteisesta vierteestä ja se oli 1.049 eli hyvin lähellä haluttua 1.050:aa. Jes! Sentään joku asia meni niin kuin piti! Annoin vielä vierteen seisahtaa ja lapposin sen toiseen astiaan jättääkseni pahimmat sakat pois. Luultavasti aivan turha toimenpide ja hyvää juomaa meni vain hukkaan, mutta tulipahan tehtyä. Sitten vaan hiivat joukkoon ja päätä tyynyyn. Aamulla heräsinkin iloiseen pulputukseen. Pönttö kun on meidän makuuhuoneessa, jossa lämpötila yritetään pitää siinä 18 asteessa. Pitäskö mun nimetä mun mikropanimo "Makkaripanimoksi?" 😉

Panimon pikku parannuksia

Aina ei voi vaan panna ja juoda (no höh), mutta onneksi sillä välin voi puuhailla muita juttuja, jotka edesauttavat tulevia panoja. Viime päivinä on tullut koottua oma varastohylly panimotarvikkeille, haalittua panotietoutta ja tehty muutama hankinta, jotka helpottavat pullotusprosessia.

En ole todellakaan mikään talousihme ja tavarani tuppaavat lojumaan hujan hajan ympäri kämppää kuin Peppi Pitkätossulla Huvikummussa. Niinpä panimotarvikkeenikin olivat alunperin isossa laatikossa kaikki sekaisin ja levällään ja osa keittiön laatikoissa ja siellä sun täällä. Aina sai olla etsimässä jotakin! Aiemmin tein oikeastaan pelkästään viinejä, joten tavaraakin oli huomattavasti vähemmän, mutta nyt kun minä ja aviomieheni hurahdimme yhtäaikaa tähän oluen valmistukseen, niin hommahan levisi käsiin samantien. Tavaraa ja pulloja oli ympäriinsä ja posti toi jatkuvasti lisää...
Nyt saatin sitten koottua tarvikkeille oma, vain panimolle pyhitetty varastohylly ja sinne kaikille työvaiheille omat laatikkonsa. Nyt on selkeetä ja tavarat löytyy helposti. Yes! Pulloja toki on erikseen vielä vintissä aika monta laatikkoa, kun on viineille, siidereille ja oluille omansa.

Muutama tarvikkeen hankin helpottamaan pullojen pesu- ja pullotusvaihetta. Eli nyt panimossa on pullojen desinfiointilaite, pullojen kuivausteline, automaattilappo ja siihen pullotusosa. Näistä lisää seuraavan käytön yhteydessä. Hankin myös kunnollisen lämpömittarin millä on helppo mitata mäskin ja vierteen lämpötila. 

Lisäksi ostin vain panimolle pyhitetyt puhdistus- ja desinfiointitarvikkeet. Omat harjat ja rätit, oman tiskiaineen ja Star Sun- desinfiointiainetta, jonka etu on se, ettei sitä tarvitse lainkaan huuhdella pois. Kuvassa oleva pullojen huuhteluosa kraanaan on jo iäisyyden vanha, mutta pirun näppärä vekotin!!

Luin kannesta kanteen Mika Laitisen (alias Maltaisen) ja Maria Markuksen kirjan Rakkaudella pantua. Selkeä ja helppolukuinen kivasti kirjoitettu kirja, jota voi suositella! Tällaiselle hiutalevaiheessa olevalle panijallekin helposti ymmärrettävää tekstiä, mutta vinkkejä jo hifistelyasteelle ehtineillekin. Kirjan sisältö ja viesti oli jotenkin suuresta tietomäärästä huolimatta aloittelijalle ilahduttava; jokainen voi tehdä juuri sellaista olutta kuin tykkää ja viis veisata tyylisuunnista tai reseptien orjallisesta noudattamisesta ja kukin valmistaa olutta ikään kuin omalla persoonallaan. Olut on aina tekijänsä näköinen. Laitteiston ei tarvitse olla kummoinen ja edullisellakin laitteistolla voi valmistaa laadukasta olutta kun tietyt asiat ovat hallinnassa.

Uskon vakaasti väittämään, mikä tässä kirjassa ja muissakin yhteyksissä on mainittu, että on kahdenlaisia kotioluen valmistajia; Toiset tekevät tunteella ja toiset tarkkuudella. Itse taidan kuulua tähän luovaan tunteella tekijöiden joukkoon.

Minulle kirjassa oli paljon uutta tietoa ja lisäksi hyviä linkki- ja kirjavinkkejä, mistä tietoa saa lisää. 

Kirjavinkkien perusteella laitoin kaksi uutta kirjaa tilaukseen. 

Lisäksi hankin kansion, jonne saan reseptit ja muistiinpanot järjestykseen pöydiltä lojumasta. Menee tovi ennen kuin tämä kansio on täynnä... Vai meneekö ehkä sittenkään? Pikkusormi on jo annettu.