Brewniversen oluenvalmistuskurssi

Työpaikalla oli hyvä vitsailla, että "olen menossa mieheni kanssa panokouluun ja se muuten järjestetään mielisairaalassa", mutta itseasiassa en valehdellut yhtään! Joulukuun 15. päivä suuntasimme kohti Helsinkiä Lapinlahden entiseen mielisairaalaan oluenvalmistuskurssille! Kurssia veti Juha Sinisalo Brewniversesta. Hän on mies mm. vuoden linnanjuhlilla tarjotun hävikkileivästä valmistetun "Jämä"-oluen takana.

Tutustu Brewniverseen täällä.

Kurssin ideana on esitellä aloittelijoille se oluen valmistuksen punainen lanka ja se mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Kaikki vaiheet käydään läpi paikan päällä alkaen maltaiden rouhimisesta aina vierteen hiivaukseen asti. Juhan tietotaito on omaa luokkaansa ja se punainen lanka pysyy hänellä hyppysissä hallitusti! Yksikään kysymys ei jää ilman perinpohjaista, vastausta ja Juhalla on taito selittää asiat niin, että maallikkokin ne ymmärtää. Oli miellyttävä kuunnella selkeää ja loogista opetusta. Ja mikä ehkä parasta, oli huomata, että kun varasin tämän kurssin, en tiennyt vielä mistään mitään ja nyt kurssille mentäessä olin mäskännyt kaksi olutta ja hamstrannut niin paljon tietoa, että suurin osa asioista oli jo tuttuja! Sain kurssilla varmuutta omiin epävarmuuksiin ja oli kiva huomata, että missään en ole vielä mennyt ihan totaalisen metsään, vaan kurssilla olut valmistettiin juuri niin kuin minäkin olin sen tehnyt!

Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala. Arkkitehti C.L Engelin suunnittelema
1830-luvulla rakennettu sairaala sijaitsee Helsingissä meren rannalla Hietanimen ja ortodoksisen hautausmaan vieressä.

Kurssin vetäjänä toimi Juha Sinisalo.

Kurssin aluksi Juha teki tarvittavat esivalmistelut, esitteli itsensä ja taustansa, sekä paikan jossa päivän vietimme, joka oli ikään kuin talon varsinaisen keittiön tavaranvastaanottotila. Tila oli useampien panimoporukoiden käytössä. Juha kyseli myös kurssilaisten oluenvalmistustaustoista ja totesimme kaikki olevamme täysin aloittelijoita. Lisäksi käytiin läpi maltaita ja muita oluen raaka-aineita. Esittelyiden jälkeen pääsimme maltaiden rouhimishommiin. Vaikka koneellista apuakin rouhintaan tarjottiin, ei sitä innokkaiden kurssilaisten kanssa tarvittu. Maltaat oli nopeasti rouhittu käsipelillä!

Maltaiden rouhintaa,

Kurssilla valmistettava olut oli APA eli American pale ale, mikä on huomattavasti helpompi valmistaa kuin esim lager ja antaa myös enemmän anteeksi mahdollisia virhemakuja. Siis juuri passeli olut aloittelijoille! Maltaina tässä oluessa oli pohjana Pilsner ja aromia ja väriä antamassa Cara Sweet.

Käytössä kurssilla oli Braumeisterin mäskäin kaikkine hienouksineen, mikä ei ehkä sinänsä palvellut täysin aloittelijaa, jolla ei ole ehkä lainkaan välinistöä oluenvalmistukseen ja joka ei halua heti investoida noin paria tuhatta euroa maksavaan mäskäimeen. Tosin kävimme läpi muitakin mäskäystapoja ja saatavilla olevia laitteita, kuten esim. meillä olevan Pregon, jonka hinta on huomattavasti edullisempi, n. 300 euroa. Näimme myös uskomattomia tee-se-itse-laitteistoja, jollaisia osaava ja innokas oluen tekijä voi halutessaan tehdä itse.

Braumeisterin eduksi mainittakoon, että sen saa mm. täysin ohjelmoitua, se antaa äänimerkit eri vaiheissa ja siinä on pumppu, joka hoitaa sekoittamisen. Mäskäysvaiheessa ei tarvitse kuin alussa sekoitella maltaat veteen, niin että ne kastuu ja mäskäin hoitaa loput. Kurssin aikana googlailin muita oluen valmistukseen tarvittavia välineitä ja silmäni osui vastaavilla Braumeisterin hienouksilla olevaan edulliseen laitteeseen ja saattaa olla että sellainen on nyt meille tilauksessa... Hups.

Maltaat kaadettiin mäskäimeen samalla sekoittaen.

Kun mäskäysvesi oli saavuttanut halutun 66 asteen lämpötilan, kaadettiin rouhitut maltaat samalla sekoittaen mäskäimen sisempään lieriöön. Kun ne oli täysin kastuneet, laitettiin päälle siivilälevy ja kansi kiinni. Maltaat saivat mäskäytyä 60 minuttia, minkä jälkeen ne huuhdeltiin. Tässä välissä oli aikaa paneutua oluen syvimpään olemukseen.

Mäskin huuhtelua.

Mäskäysken jälkeen sisempi lieriö (jossa siiviläpohja) nostettiin telineen varaan vierreastian päälle, jotta vierre valui astiaan. Mäskiä huuhdeltiin noin 20 litralla kuumaa vettä, jotta saatiin kaikki sokerit talteen. Kun mäski oli huuhdeltu, aloitettiin vierteen keittäminen. Keittovaiheessa lisättiin humalat; Galena (60min), Amarillo (15min) ja Citra (0min). Citraa käytettiin ohjeessa myös kuivahumalointiin. Kokonaiskeittoaika oli yksi tunti.

Keittovaiheessa ei humalan lisäämisen lisäksi ole juuri vahtimista, joten tänä aikana kurssilaiset saivat omaa aikaa ja käydä esim. syömässä, kahvilla tai tutustumassa talon joulumyyjäisiin. Mahdollistuus olisi ollut käydä myös talon ravintolassa maistamassa siellä myynnissä ollutta Juhan tekemää "Jämän" kantaisää "Wasted":ia, joka on niin ikään ylijäämäleivästä valmistettu pilsnerivahvuinen olut. Emme ehtineet ravintolassa käydä, mutta eipä hätää, sillä kurssitustilassa Juha tarjoili tekemäänsä Hefe-Wizeniä, joka sattuukin olemaan allekirjoittaneen suosikkiolut! (Sanon vaan, että tää oli paras kurssi ikinä! 😀) En kursaillut! 🍺 Hyvää oli, nam!  Porukka oli mukava ja tauolla syntyi hyviä keskusteluita oluesta.

Tauolla oli mahdollisuus mm. lukea uusinta Olutpostia
ja maistella Juhan tekemää Hefe-Weizenia.

Vierteen keittovaiheen jälkeen palattiin kurssiohjelmaan ja vierteen jäähdytykseen, joka hoidettiin upotettavalla teräskierukalla, johon johdettiin hanasta kylmää vettä. Myös muita jäähdytysmenetelmiä käytiin läpi suullisesti.

Asiaa vierteen jäähdytyksestä. Astiasta sojottaa jäähdytyskierukan päät,
joista toisesta johdetaan letkulla kylmää vettä sisään ja toisesta se luonnollisesti tulee ulos.

Jäähdytyksen aikana proteiinit sakkaantuvat vaaleiksi levyiksi, mikä aloittelijasta näyttää siltä kuin jotain olisi mennyt pieleen, mutta tämä on juurikin toivottua ja näin  pitääkin tapahtua. Nopea jäähdytys on tärkeää, etteivät bakteerit ehtisi jäädä jylläämään ihanaan lämpimään ravinnerikkaaseen vierteeseen. Vettä jäähdytykseen kuluu kymmeniä litroja, mutta sitä voi hyödyntää, mm. pesemällä sillä mäskäysastian ja muut tarvikkeet.

Vierteessä olevat proteiinit sakkautuvat toivotusti.

Vierteen jäähdyttyä käytiin läpi asioita hiivoista ja jokainen sai mukaansa oman osuutensa vierteestä, jonka sai itse hiivata. Tätä "Tamagotchia" sai jokainen lähteä sitten kotiinsa hoitamaan ja saattamaan sen juotavaan muotoon. Kurssilaisille perustettiin oma Facebook-ryhmä jossa saa vielä käydä keskustelua aiheen tiimoilta ja kysellä apua Juhalta ja kanssapanijoilta ongelmatilanteissa.

Vierre jaettiin kaikkien halukkaiden kesken .

Jos mietit siellä, että kotiolutharrastus kiinnostelisi, mutta et oikein tiedä miten aloittaa, niin tämä kurssi on juuri sinulle! Voin lämpimästi suositella. Kiitokset Brewniverselle ja Juhalle kurssituksesta ja kaikille kurssilla olijoille mukavasta kuusituntisesta! Kippis!

Pullotuspäivä

Vaikka aiemmin kirjoitin, etten pidä kovin humaloiduista oluista ja aijoin jättää kuivahumaloinnin tästä APA:sta pois, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin luettuani enemmän humalan käyttäytymisestä. Aiemmin en tiennyt, että humalasta katkeruus saadaan olueen lisäämällä sitä vierteen keiton alkuvaiheessa, kun taas kuivahumaloinnissa olueen irtoaa vain haju- ja makuaromeita, ei katkeruutta. Tästä syystä päätinkin tehdä oluen alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisätä myös kuivahumalan, joka sai luovuttaa aromeitaan oluessa kahdeksan päivää ennen pullotusta. Kokonaisuudessaan olut oli käymisastiassa kolme viikkoa ja yhden päivän. Käyminen oli melko hidasta ja kesti aika pitkään. Kahdentoista vuorokauden ikäisenä vesilukko pulputteli vielä n. 5min välein.

(Vertailupohjana minulla oli mieheni tekemä APA. Hän laittoi oman APAnsa käymään viisi päivää minun jälkeen ja oli pullottanutkin oluen jo viisi päivää ennen minua! Hyvin eritavalla siis käyttäytyivät nämä kaksi sukulaisolutta, jotka tosin olivat eri reseptillä ja eri hiivalla tehtyjä.)

Kun olut oli valmista pullotettavaksi, lapoin sen toiseen desinfioituun astiaan, jotta sain pahimman hiivasakan pois ja laitettua olueen käymmissokerin. Käymisastian pohjalle jäi lappoamisen jälkeen sentin paksuinen kerros hiivamössöä, mikä muistutti koostumukseltaan ja ulkonäöltään  maitokahvivanukasta. Olutta jäi lopulta tasan 13 litraa.

Jälkikäymmissokeria sulatin pieneen määrään vettä (olisi tietysti voinut olla myös virrettä) 90g, joka vastaa tässä tapauksessa n. 7 (6.92g) grammaa per litra. Sokeriliemen sekoitin varoen olueen, ettei se saisi turhaa happea. Ja sitten itse asiaan!

Monen mielestä varmasti pahin vaihe koko oluenpanosessiossa on pullotus! Niin minunkin, mutta muutamia helpottavia tarvikkeita olen hommannut tätä vaihetta silmällä pitäen. Aloitin siistimällä keittiön tasot ja vielä sipaisemalla ne Star Suniin kostutetulla rätillä. Vaihdoin myös keittiöpyyhkeet uusiin, puhtaisiin. (voiko olla liian tarkka?)

Sen verran olen viinipullojen kanssa lätrännyt, että halusin tehdä tämän ärsyttävän pesusession mahdollisimman helpoksi, joten hankin desinfiointilaitteen, pullojenkuivaustelineen ja Star Sun-desinfiointiainetta, jota ei tarvitse huuhdella. Ennestään minulla oli pullojen huuhtelulaite. Näillä apuvälineillä pullojen pesu käy suht vaivattomasti. Mutta jotta ei olsi liian helppoa, päätin  jynssätä pullot vielä miedolla tiskiaineliuoksella ja pulloharjalla ennen desinfiointia, vaikka ne olivatkin edellisen käyttökerran jälkeen huuhdeltu heti niiden tyhjennyttyä.

Pullon huuhtelulaite on pirun näppärä vekotin. Kierrät
sen vaan hanaan ja hana päälle.

Vesi suihkuaa pulloon automaattisesti
kun painat sen alas ja sulkeutuu, kun nostat
pullon pois.

     
Pesun jälkeen huuhtelin pullot, desinfioin ja laitoin telineeseen kuivumaan.

Edessä Avvinatore pullon suihkuttaja ja takana Ferrari pullonkuivausteline koottuna 40 pullolle.

Kuvassa Avvinatore-pullonsuihkuttaja. Maljaan laitetaan desinfiointiaine ja pullo painetaan pari kertaa laitteen keskellä olevaa suutinta vasten, jolloin se alas painuessaan suihkuttaa aineen pulloon. Laitteen saa myös kiinnitettyä pullonkuivaustelineen päähän (tuon harmaan kahvan tilalle), mutta työskenneltäessä pöytäkorkeudella malja on vakaampi ja paremmalla korkeudella pöytätasolla. Kun käyttää desinfiointiaineena Star Sunia, ei pulloja tarvitse lainkaan huuhdella vaan ne voi ottaa käyttöön suoraan telineestä. Telinettä on helppo kuljettaa paikasta toiseen kantokahvan avulla. Nämä apuvälineet tekevät pullojen pesusta melko vaivatonta ja kirosanoja säästyy.

Myös automaattilappo ja lappoon kiinnitettävä pullotusosa helpottivat kummasti pullotusta verrattuna tavallisella lapolla pullottamiseen. Automaattilapon idea on se, ettei virtausta tarvitse käynnistää imemällä lappoa, vaan se pumpataan käyntiin liikuttamalla muutaman kerraan letkuosaa ylös ja alas, jolloin neste kulkeutuu letkuun  (kätevä ominaisuus myös desinfioitaessa!). Lappo lisää pullotuksen  hygienisyyttä kun lappoa ei tarvitse imeä. Lapossa on takaiskuventtiili, joten se ei päästä nestettä takaisin astiaan, eikä hiiva/sakka pääse pölähtämään pohjasta. Aluksi lappo tuntuu hieman isolta ja kömpelöltä, mutta uskon että sen käsittelyyn tottuu nopeasti.

Automaattilappo ja lappoklipsi, jolla lapon saa kiinnitettyä käymisastian reunaan.

Automaattilapon kärjessä on irroitettava pohjasakkatulppa.

Lappoon laitettava pullotuskärki oli minulle uusi tuttavuus, mutta rakkautta ensipullotuksella! Pullotusosan kärki painetaan pullon pohjaan, jolloin olut virtaa pulloon. Heti kun nostat kärjen irti pohjasta, virtaus lakkaa ja voit nostaa kärjen seuraavaan pulloon. Miten kätevää! Kun pullo täyttyy pohjasta käsin, ei se myöskään vaahtoa niin kuin tavallisella lapolla pullotettaessa.

Pullotusosalla pullo täyttyy näppärästi pohjasta käsin,
jolloin pulloon ei tule turhaa ilmaa eikä vaahtoa.

Pulloitusosan kärki

Kun olut oli pullossa, korkitetettiin ne desinfioiduilla korkeilla. Halusin viimeistellä pullot vielä etiketeillä, sillä onhan tämä nyt aika juhlavaa; Eka oma olut pullossa!

Ai niin, se ominaispaino... Tietenkin innostuksen vallassa hääräillessä unohdin mitata ominaispainon ennen sokerin lisäystä. Damn! Jälkikäymissokerin jälkeen se oli noin 1.014, eli lähellä haluttua 1.015:ttä. Nyt voisi joku kokeneempi sanoa kuinka paljon tuo 90g sokeria 13 litrassa on muokannut tuota lukemaa.

Makkari muuttui hetkellisesti etikettipajaksi.

Etiketit tein Beer labelizer-ohjelmalla (https://www.beerlabelizer.com/), josta löytyy myös ilmaisia printattavia muokattavia etikettipohjia. Printtasin etiketit tavalliselle paperille ja liimasin Maston-sprayliimalla. Vertailussa oli Bilteman sprayliima, mutta se ei toiminut tässä hommassa. Bilteman liimassa suihku ei ole tasainen vaan klimppinen, eikä se kuivu samalla tavalla kuin maston, vaan jättää alustan supertahmeaksi, jolloin se pitäisi jokaisen suihkutuksen jälkeen vaihtaa. Lisäksi liimaklimpit jättivät etiketit laikukkaiksi.

Mutta siinä se nyt on! Saanko esitellä: Uljas Peura-APA! Ensimmäinen olueni pullossa! Mahtava fiilis. Toivottavasti tästä tulee hyvää. Jouluna aijon maistaa!

Nimen olut sai erään tärkeän, vahvan nasen mukaan, joka vähintäänkin ansaitsee oman nimikko-APAn!

Sähläyksen ABC -Triticum Weizen

Ei härreguud, millaista säätöä tuli tästä panosta! Voisi kuvitella että toinen kerta olisi ollut sujuvampi ja helpompi kuin edellinen, mutta ei!

Reseptinä minulla oli Tommi Hovin (Hovi Brewing) Lappo.fi-sivustolta löytyvä Triticum Weizen, koska RRRAKASTAN saksalaista vehnäolutta!! Alkuperäinen resepti löytyy täältä:https://www.lappo.fi/page/35/hovi-brewing--triticum-weizen
Muokkasin reseptin Brewmate-ilmaisohjelmalla sopivaksi, lähinnä sen mukaan mille määrälle yksi hiivapussi riittäisi.

Triticum weizen muokattuna Brewmate-ilmaisohjelmalla haluttuun kokoon.
Ohjelmasta saa ulos myös tarkemmat faktat oluesta numeroina.

Aloin rouhimaan maltaita joskus puoli yhden aikaan päivällä. Koska niitä oli yli neljä kiloa, täyttyi kolme suurehkoa astiaa rouheesta ja niihin lisätyistä riisinkuorista. (Lisäsin riisinkuoria, vaikkei niitä ohjeessa ollut, koska olen kuullut niitä vehnän kanssa suositeltavan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, vehnämallas on kuoreton, jolloin riisin kuoret korvaavat puuttuvan kuoren, mikä helpottaa mäskin huuhtelua.)

Maltaita, hiutaleita ja riisinkuoria kertyi melkoisesti.

Tällä kertaa jätin lukijan vinkistä mäskäyspussin tarpeettomana pois, koska onhan minulla mäskäysastiassa siiviläpohja, joka ajaa ikäänkuin saman asian. Nyt sitten mietin, että kuinka saan ripoteltua astioista maltaat mäskäysastiaan, ilman että puolet niistä on astian ulkolupuolella, koska ajattelin että maltaat olisi hyvä lisätä vähän kerrallaanm samalla sekoittaen. Nooh, ajattelin että jos minulla olisi vaikka paperipussi siitä olisi hyvä kaataa, mutta koska sellasita ei ollut ajattelin kaataa ne mäskäyspussiin ja siitä astiaan. Joo ei. Voitte kuvitella kuinka hieno pöly pölähtää siiviläkankaan läpi! Ja kangas on sen verran lörpsö, ettei siitä voi kaata vain vähän kerrallaan, joten päädyin sitten kuitenkin kaatamaan kaikki kerralla ensin siiviläpohjaiseen mäskäysastiaan ja painamalla koko astian lämmitettyyn veteen. No hetkihän siinä meni ennen kuin maltaat kostui ja tämän jälkeen  niiden sekoittelu olikin helppoa.


Ohjeen mukaan mäskäysvettä olisi pitänyt olla 13.82 litraa ja huuhteluvettä 13.48 litraa, mutta muutin niiden suhdetta niin, että laitoin mäskäysvettä 18 l ja huuhtelin 9,3 litrallalla.

Tässä ohjeessa mäskäys tapahtuu yhdellä lämpötilalla 90min, minkä jälkeen ulosmäskäys 5min 78:ssa asteessa. Mäskäyksessä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin että laitteen lämpötilahaitari on melkoisen laaja. Kun olin asettanut lämpötilan haluttuun 65 asteeseen, niin se heittää helposti +/- 5 celsiusta, eli 60:sta 70:een asteeseen. Tuli mitä tuli, en koskenut säätimiin vaan annon koneen hoitaa homman.

Hetkittäin löpötila oli sitä mitä pitikin.

Huuhtelu olikin nyt ilman säkkiä hieman erilainen toimenpide kuin viimeksi. Nostin mäskäysastian vierreastian päälle (Pikkasen muuten painaa!) ja odotin että vierre alkaa valumaan astiaan. Aloin ensin lämmittelemään kattiloissa sitä yhdeksää litraa huuhteluvettä, mutta odottaminen tuntui ikuisuudelta, joten lopulta päädyin pokkana ottamaan hanasta niin kuumaa vettä kun sain, vaikka ajatus jostain syystä vähän ällötti. Mutta kiehumaanhan se menee, joten liekö väliä? Lukijat voisivat kommentoida kuinka hoidatte huuhtelun? Tarkistatteko huuhteluveden tarkan lämpötilan? Kuumennatteko kylmän veden haluttuun lämpötilaan?  Tai ehkä jäähdytätte kiehuneen veden sopivaksi? Noudatatteko orjallisesti ohjetta?

Huuhtelu ilman siiviläpussia tuntui ikuisuudelta! Siiviläpussi kun on helppo kierittää ja painella kuivaksi ja siitä neste pääsi valumaan pois joka puolelta. Nyt tuntui, ettei vierre tahtonut millään valua astiaan. Koitin painella sitä kauhalla, jolloin, ei niin tukeva viritys, oli vähällä mennä kokonaan nurin. Siinähän sitä oltais oltukin; Yli 20 litraa vierrettä ja mäskit pitkin lautalattioita! Tämä epävakaus on tämän laitteen miinuspuoli ja voi aiheuttaa vaaratilanteita. Ehkä esim. lautasella olisi saanut paineltua paremmin nesteen pois mäskistä. Tässä kohtaa mietin, että otan ehdottomasti säkin takaisin käyttöön ensi kerralla.

Tässä vaiheessa vaikea kuvitella että tästä kuravellistä tulisi jumalaista weizenia...

Viimein pääsin sitten vierteen keittoon ja sehän sujuikin unelmahyvin sen jälkeen kun valpas lukija vinkkasi laitteen keitto-ominaisuudesta. Enhän toki ollut viitsinyt kaksi sivuista käyttöohjetta lukea, kun sain opastuksen laitteen käyttöön aviomieheltäni, joka ei siis  myöskään ollut sitä ilmeisesti lukenut 😁. Eli viime kerralla olin asettanut lämpötilan sataan asteeseen, jollon se keikkui välillä sadan alla ja kiehuminen loppui. Nyt otin keittoasetuksen käyttöön ja vierre kiehui tasaisesti koko tunnin. Jes! Kiitos tästä vinkistä!

Humalasukat olivat päässeet loppumaan, joten heitin jälleen humalat sellaisenaan vierteeseen. Kuinka oleellinen tuo sukka oikeastaan on? Käytättekö muut myös keittovaiheessa vai vaan kuivahumaloinnissa? Nyt kyllä laitoin tilaukseen teräksiset "Hop spiderit", niin ei tarvitse sukkia ostella. Ensimmäinen erä (43,5g) Hersbrucher Hellertauta laitettiin keiton alussa ja toinen (13g) sen päätyttyä. Joten keittymistä ei juuri sen kummemmin tarvinnut vahdata. Muuta humalaa ei reseptissä ollut. Mukavan simppeliä!

Ohjeessa hiivana on Wyeast 3068- Weihenstephan Weizen nestemäinen hiiva. Hiiva toimitetaan ns. Smack pack-pakkauksessa, jossa sen annetaan aktivoitua vähintään kolme tuntia ennen vierteeseen laittoa. Ideana pakkauksessa on se, että hiiva on erillisessä pussissa pakkauksen sisällä, joka poksautetaan pussin läpi, jolloin se pääsee kontaktiin ravinteen kanssa ja aktivoituu. Tämän pakkauksen kanssa taistelin tovin, koska en vaan uskaltanut aluksi käyttää niin paljon voimaa kun poksauttaminen vaati. Pelkäsin että räjähtää koko paketti! Lopulta sain sisemmän hiivapussin rikki, jolloin se alkoi pikkuhiljaan mukavasti pullistua hiivan aktivoituessa.

Nestemäisen hiivan Smack pack-pakkaus ennen poksautusta ja poksautettuna, jolloin se turpoaa hiivan aktivoituessa.

Sitten se vierteen jäähdytys! Tähän täytyy ehdottomasti keksiä joku konsti. Vein pöntön lähes kiuhuvaa vierettä kuistille -1 asteeseen. Siellä sitä valuttelin kattilaan ja takaisin astiaan useita kertoja, mutta kyllä vaan hidasta on jäähtyminen vaikka ulkopuolinen lämpötila on pakkasen puolella. Onneksi minulla on nyt käytössä hyvä lämpömittari, jolla lämpötilaa on helppo seurata. Kello oli lähes 12 yöllä ennen kuin vierre oli 20 asteista.

Valuttelin vierteen käymisastiaan ja tässäkohtaa ihmettelin miksei viertteesä ollut samanlaista sakkavelliä kuin edellisessä vierteessä. Edellisessä vierteessä oli ehkä kaksi litraa paksua velliä jonka sain pyydystettyä siivilään valutettuani vierteen sen läpi. Nyt en käyttänyt siivilää, mutta eipä ollut sitä velliäkään. Tämä lienee johtunut erilaisesta huuhtelutekniikasta. Mäskäyspussin kun olin edelliskerralla puristellut kuivaksi, oli vissiin sitten hienojakoista mujua päätynyt hullut määrät vierteeseen. Eli tätä työvaihetta ilmeisesti tuo mäskäyspussin pois jättäminen helpotti.

Lorottelin vierrettå kylmässä tilassa käymisastiaan ja takaisin saadakseni sen jäähtymään nopeammin.

 Mittasin ominaispainon 20 asteisesta vierteestä ja se oli 1.049 eli hyvin lähellä haluttua 1.050:aa. Jes! Sentään joku asia meni niin kuin piti! Annoin vielä vierteen seisahtaa ja lapposin sen toiseen astiaan jättääkseni pahimmat sakat pois. Luultavasti aivan turha toimenpide ja hyvää juomaa meni vain hukkaan, mutta tulipahan tehtyä. Sitten vaan hiivat joukkoon ja päätä tyynyyn. Aamulla heräsinkin iloiseen pulputukseen. Pönttö kun on meidän makuuhuoneessa, jossa lämpötila yritetään pitää siinä 18 asteessa. Pitäskö mun nimetä mun mikropanimo "Makkaripanimoksi?" 😉

Panimon pikku parannuksia

Aina ei voi vaan panna ja juoda (no höh), mutta onneksi sillä välin voi puuhailla muita juttuja, jotka edesauttavat tulevia panoja. Viime päivinä on tullut koottua oma varastohylly panimotarvikkeille, haalittua panotietoutta ja tehty muutama hankinta, jotka helpottavat pullotusprosessia.

En ole todellakaan mikään talousihme ja tavarani tuppaavat lojumaan hujan hajan ympäri kämppää kuin Peppi Pitkätossulla Huvikummussa. Niinpä panimotarvikkeenikin olivat alunperin isossa laatikossa kaikki sekaisin ja levällään ja osa keittiön laatikoissa ja siellä sun täällä. Aina sai olla etsimässä jotakin! Aiemmin tein oikeastaan pelkästään viinejä, joten tavaraakin oli huomattavasti vähemmän, mutta nyt kun minä ja aviomieheni hurahdimme yhtäaikaa tähän oluen valmistukseen, niin hommahan levisi käsiin samantien. Tavaraa ja pulloja oli ympäriinsä ja posti toi jatkuvasti lisää...
Nyt saatin sitten koottua tarvikkeille oma, vain panimolle pyhitetty varastohylly ja sinne kaikille työvaiheille omat laatikkonsa. Nyt on selkeetä ja tavarat löytyy helposti. Yes! Pulloja toki on erikseen vielä vintissä aika monta laatikkoa, kun on viineille, siidereille ja oluille omansa.

Muutama tarvikkeen hankin helpottamaan pullojen pesu- ja pullotusvaihetta. Eli nyt panimossa on pullojen desinfiointilaite, pullojen kuivausteline, automaattilappo ja siihen pullotusosa. Näistä lisää seuraavan käytön yhteydessä. Hankin myös kunnollisen lämpömittarin millä on helppo mitata mäskin ja vierteen lämpötila. 

Lisäksi ostin vain panimolle pyhitetyt puhdistus- ja desinfiointitarvikkeet. Omat harjat ja rätit, oman tiskiaineen ja Star Sun- desinfiointiainetta, jonka etu on se, ettei sitä tarvitse lainkaan huuhdella pois. Kuvassa oleva pullojen huuhteluosa kraanaan on jo iäisyyden vanha, mutta pirun näppärä vekotin!!

Luin kannesta kanteen Mika Laitisen (alias Maltaisen) ja Maria Markuksen kirjan Rakkaudella pantua. Selkeä ja helppolukuinen kivasti kirjoitettu kirja, jota voi suositella! Tällaiselle hiutalevaiheessa olevalle panijallekin helposti ymmärrettävää tekstiä, mutta vinkkejä jo hifistelyasteelle ehtineillekin. Kirjan sisältö ja viesti oli jotenkin suuresta tietomäärästä huolimatta aloittelijalle ilahduttava; jokainen voi tehdä juuri sellaista olutta kuin tykkää ja viis veisata tyylisuunnista tai reseptien orjallisesta noudattamisesta ja kukin valmistaa olutta ikään kuin omalla persoonallaan. Olut on aina tekijänsä näköinen. Laitteiston ei tarvitse olla kummoinen ja edullisellakin laitteistolla voi valmistaa laadukasta olutta kun tietyt asiat ovat hallinnassa.

Uskon vakaasti väittämään, mikä tässä kirjassa ja muissakin yhteyksissä on mainittu, että on kahdenlaisia kotioluen valmistajia; Toiset tekevät tunteella ja toiset tarkkuudella. Itse taidan kuulua tähän luovaan tunteella tekijöiden joukkoon.

Minulle kirjassa oli paljon uutta tietoa ja lisäksi hyviä linkki- ja kirjavinkkejä, mistä tietoa saa lisää. 

Kirjavinkkien perusteella laitoin kaksi uutta kirjaa tilaukseen. 

Lisäksi hankin kansion, jonne saan reseptit ja muistiinpanot järjestykseen pöydiltä lojumasta. Menee tovi ennen kuin tämä kansio on täynnä... Vai meneekö ehkä sittenkään? Pikkusormi on jo annettu.

Ensimmäinen olueni

Viimein pääsin itse asiaan, eli ensimmäisen olueni mäskäämiseen! Reseptinä minulla oli Tuopin ääressä-blogin "Maailman helpoin kotioluen valmistusohje", koska se kuulosti juurikin sellaiselta, mistä kannattaa aloittaa. Siinä kun on kirjattu tarveaineetkin selkeästi litroina, kiloina ja grammoina, eikä siis vaadi sen kummempaa laskemista tai tietojen syöttämistä laskentaohjelmaan. Tosin en ole vahvasti humaloitujen oluiden ystävä, joten reseptiä sovelsin siltä osin, että viimeisen kuivahumaloinnin (käymisen loppuvaiheessa) jätän tekemättä, muutenkin kun tuossa ohjeessa tuntuu tuota humalaa aika reippaasti olevan.

Kaikki (siis ihan kaikki) välineet, mitä käytin keittämisen jälkeen, steriloin Melkon desinfiointiaineella.

Tarveaineet ekaan omaan olueeseen. Tämmösiä paketteja on mukava noutaa.
Melkein jo maistaa kylmän huurteisen!

Täältä löytyy alkuperäinen ohje:
http://tuopinaaressa.blogspot.com/2017/11/maailman-helpoin-kotioluen-valmistusohje.html

Josta kirjoittelin itselleni palikkamallin:

Väännettynä rautalangasta

Maltaina minulla oli 3kg Ireks Pale Alea ja 300g Viking Cara Pilsiä. Humalana Crystal (US) yhteensä 75g ja hiivana Safale S-04.



Vaihe 1: Maltaiden rouhiminen

Tilasin maltaat kokonaisina, koska itselläni on maltaiden rouhin. Toistaiseksi tuo on käsipeli, mutta jonkinlaista moottorointia on jo suunnitteilla. Eipä tuon reilun kolmen kilon satsin rouhimseenkaan mennyt kuin ehkä noin 20 minuttia (ja samalla tuli tehtyä olkanivelten liikkuuvuusharjoitukset... ;) ), joten jatkossakin taidan tilata maltaat kokonaisina. Pikkuisenhan tuossa pöly ja rouhe lentää, joten väsäsin pikaisesti tuon "rattaan" päälle pahvisen suojan joka ohjaa mujun astiaan.

Vaihe 2:Mäskäys

Wikipedia kirjoittaa näin:

Mäskäys on oluenvalmistuksen vaihe, jossa idätetyistä jyvistä eli maltaista irrotetaan käymiskelpoiset sokerit lämpimän veden avulla. Yksinkertaisimmillaan mäskin lämpötila nostetaan tiettyyn pisteeseen, joka pidetään vakiona koko mäskäyksen ajan.

Lämmitin veden ohjeen mukaan ja laitoin mäskäyspussissa olevan mallasrouheen veteen (jolloin samantien totesin, että olisi ollut ehkä viisaampaa ripotella maltaat samalla sekoittaen klimppien ehkäisemiseksi, mutta menihän se noinkin...). Siinä sitten annoin mäskäimen hoitaa tehtäväänsä ja välillä velliä sekoittelin. Ohjeissa on annettu todella tarkkoja lämpötiloja, joita kyllä tällä mäskäimellä on mahdoton toteuttaa, sillä lämpötilasäädöt ovat viiden asteen välein ja termostaatti toimii kuin mikro, eli lämmittää tiettyyn pisteeseen asti ja taas antaa jäähtyä. Mutta siinä se lämpötila sahasi 65-72 asteen välillä. Kommentoikaahan kokeneemmat panijat kuinka tarkaa tuo lämpötilan pysyminen ohjeen antamassa asteessa on ja kuinka vaikuttaa lopputulokseen! Mäskäysaika tässä ohjeessa oli yksi tunti.

Laitoin mallasrouheen  laitteeni siiviläpohjaiseen "sisäastiaan" mäskäyspussiin ja astian kuumaan veteen.
Olisi kannattanut ehkä mielummin ripotella maltaat pussiin samalla sekoittaen.

Vaihe 3: Siivilöinti ja huuhtominen

No niin, nyt oli siis mäskääminen suoritettu ja piti saada mäskistä talteen loppukin vierre, eli se ihana liemi, mallasmehu, josta olut käytetään. Omassa laitteessani on mäskiä varten valmiina sisäastia, jossa on siiviläpohja. Siivilöintivaiheessa pystyn siis vain nostamaan siiviläastian pusseineen keittoastian yläpuolelle telineeseen, jolloin vierre valuu suoraan astiaan. Tämä lienee tämän laitteen paras ominaisuus! Nostin siis mäskin valumaan ja huuhdoin siitä vielä sokerit ym. talteen valuttamalla sen läpi  pari litraa lämmintä vettä. (Kiehautin puoli vedenkeittimellistä vettä ja lisäsin kylmää loput). Lopuksi vielä painelin ja puristelin mäskiä mahdollisimman kuivaksi.

Nostin siiviläpohjaisen astian mäskäyspusseineen keittoastian päälle telineeseen,
jolloin loppuvierre valuu mäskistä keittoastiaan. Tässä mäski on myös helppo huuhdella.

Vaihe 4: Vierteen keittäminen

Nyt minulla oli tallessa vierre, jota aloin keittelemään. Keittämisen aikana vierre humaloidaan (ja mahodllisesti maustetaan myös muilla mausteilla). Keitettäessä vierre myös steriloituu ja siitä saadaan pois ei toivotut makuaineet. Keittäminen tulisi tapahtua ilman kantta, mikä estää virhemakujen muodostumista.

Säädin laitteen keittomoodiin, eli sataan asteeseen. Laite pitää lämpöä sadassa ja sitten taas antaa sen hetkittäin laskea muutaman asteen. Ohjeen mukaan ensimmäinen humalointi tehdään kun vaahtoaminen lakkaa. Joissain resepteissä neuvotaan keräämään vaahto pois, mutta minäen sitä tehnyt, kun sellaista ei erikseen mainittu.  Eli heti keiton alkuvaiheessa lisäsin 20g humalaa. Käytin Crystal (US)-pellettejä. Seuraava humalointi tehtiin tästä 45minuutin päästä, jolloin lisäsin 25g Crystalia. Tässä kohtaa olin totaalisesti unohtanut, että humalasukkiakin (pieni siiviläpussi, johon humalat ujutetaan) olisi ollut käytössä ja viskasin humalat sellaisenaan vierteeseen. Tuskin haittaa...

Tosen humaloinnin yhteydessä lisättiin myös spraymallas (kuivattu mallasuute). Tämä oli minulle täysin uusi tuote ja koska katsoin sen olevan hienoa jauhetta, ajattelin olevani kaukaa viisas ja laittaa sen lävikön läpi. Virhe! Jauhe oli kuin yliherkkää tomusokeria ja välittömästi kun siirsin lävikön höyryävän vierreastian päälle se ikään kuin suli pohjasta ja jämähti siivilään, joten loppupeleissä uitin koko siivilän vierteessä, josta aine kyllä onneksi hyvin liukeni. Tosiaan kun maistoin tuota sellaisenaan, oli se suussa sulavaa, kuin hattara tai tomusokeri. Ensi kerralla olen viisaampi! Vierrettä keitteli tämän jälkeen vielä 15min, minkä jälkeen lisäsin vielä 30g samaista humalaa.

Crystal-pellettejä. Huomaa painonvartjoiden vaaka. :D

Vierrettä. Namskis.

Vierteen keiton jälkeen se tuli jäähdyttää +17-+21 asteiseksi. Laitteeseenni kuuluu vedellä toimiva jäähdytyskierukka, mutta luonto ei anna periksi valuttaa litratolkulla puhdasta vettä viemäriin vain jäähdytystarkoituksessa, etenkään, kun olen kuullut tämän kierukkasysteemin olevan melko tehoton. Itse vein koko pöntön pihalle (-1c) ja kävin sitä siellä aina välillä hämmentelemässä. Aikaa tähän taisi kulu muutama tunti. Tämän jälkeen valutin vierteen lävikön ja kaksinkertaisen siiviläkankaan läpi käymisastiaan. Lisäsin kylmää vettä muutaman litran, niin että lopputulema oli 15 litraa. Ominaispaino oli tässä vaiheessa 1.057, eli juuri haluttu. Lämpö tosin oli tässä vaiheessa vielä 27astetta. Laitoin kuitenkin hiivat jo pönttöön ja vein viileään tilaan (n. +18c- +20c) käymään. Siellä se iloisesti jo muutaman tunnin kuluttua pulisi! Nyt vaan malttamattomana odottelemaan!

Vierre ulkona jäähtymässä.

Valutin jäähtyneen vierteen lävikön ja kaksinkertaisen siiviläkankaan läpi käymisastiaan.
Sekä kangas, lävikkö, että astia olivat luonnollisesti desinfioituja.

Leikkiä isännän puhelimella.

Välineistö

TARVIKKEET

Käytössäni on seuraavanlainen laitteisto ja välineistö:

1. Mallasrouhin

Useimmat maltatita myyvät yritykset rouhivat halutessasi maltaat puolestasi, mutta rouhittuna ostetun maltaan huonoksi puoleksi mainitaan sen säilyvyys. Arvioiden mukaan rouhitut maltaat säilyvät priimana vain muutamia kuukausia, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä. Mikserillä tms. jauhamista ei suositella, sillä se jauhaa maltaan osittain liian hienoksi ja rikkoo myös maltaan kuoren. Ehjät kuoret auttavat siivilöinnissä jolloin mäski huuhtoutuu paremmin huuhteluvaiheessa.

2. Mäskäyspussi

Mäskäyspussi helpottaa prosessia siinä vaiheessa kun kuuma mäski pitää saada siivilöityä ja huuhdeltua. Pussissa mäski on kätevä nostaa lävikköön jossa se on helppo huuhdella.

3. Prego täysmäskäin

Meidän talouteen hankimme tällaisen laitteen, vaikka yhtälailla mäskäys ja vierteen keitto sujunee isolla kattillalla ja mäskin huuhtelu tavallisen lävikön läpi.

 

3. Käymisastia ja vesilukko:

Minulla on käytössä tavalliset muoviset 25L:n käymisastiat (3kpl), joita saa joka marketista. Kirppislöytönä myös kaunis lasipullo, joka kuitenkin epäkäytännöllisyytensä takia saattaa jäädä vain koristeeksi tai viinin ja siiderin valmistukseen,

4. Korkituslaitteet:

Tällä hetkellä käytössä lasipullot ja kruunukorkit. Näillä pitäisi saada kiinni korkki kuin korkki!

Lisäksi löytyy tavallinen lappo. Tässä olennaisimmat tarvikkeet, joilla luulen pääseväni alkuun!

Olen vuonna 1977 syntynyt oluisiin hurahtanut (vai pitäisikö pikemminkin sanoa kasvanut) nainen. Jo lapsesta asti olen rakastanut maltaan makua. Äidin tekemä kotikalja ja mallasleipä olivat suurta herkkuani ja se elämys kun sai maistaa äidin saunakaljasta, on jäänyt elävästi mieleen. Se oli rakkautta ensikulauksella!

Erilaisista oluttyyleistä aloin kiinnostua 19-vuotaana, jolloin ostin ensimmäiset erikoisolueni. Taisi olla tummaa tsekkiläistä lageria. Silloisen poikaystäväi kanssa maistelimme paljon erilaisia oluita ja otimme niistä etiketit talteen. Noin 450:n etiketin kohdalla kyllästyin etikettien liotteluun ja järjestelyyn, jolloin tuo etikettien keräilyharrastus sai jäädä.

Kiinnostus oluisiin kuitenkin säilyi ja "jano kasvoi juodessa". Liityin Itä-Helsinkiläiseen naisten olutseura Ladypints ry:n vuonna 2003, jonka puheenjohtajanakin ehdin toimia vuoden.

Lasten syntymän aikoihin oluet ja olutseura jäivät taka-alalle ja mielenkiinto kohdistui vuosien ajan muihin asioihin. Nyt lasten ollessa jo teini-ikäisiä on olutharrastus uudelleen alkanut nostaa päätään uudessa muodossa. Olen nimittäin päättänyt alkaa opettelemaan oluen valmistusta mäskäämällä. Kokemusta oluenpanosta minulle ei ole lainkaan lukuunottamatta muutamaa uutteesta tehtyä satsia ja haluankin kertoa tänne kokemukseni rehellisesti kompurointeineen kaikkineen. Tähän blogiin alan kirjoittamaan olutpäiväkirjaa siitä kuinka tämä harrastus lähtee aivan nollatasosta etenemään. Nykyisen aviomieheni kanssa paikat oluenpanokurssille on varattu ja tarveaineet ensimmäiseen olueen on tilattu.

Olen lukenut kotiolutblogeja, kirjoja ja keskusteluita, jotta välttäisin pahimmat aloittelijan sudenkuopat. Otan hurjan mielelläni vastaan kommentteja ja neuvoja kokeneemmilta oluenpanijoilta. Saapa nähdä kuinka muijan käy! Tervetuloa seuraamaan!


Citylehden artikkeli vuodelta 2005:
https://www.city.fi/opas/naisten+rakkaudesta+humalaan/1503